Sitten lopulta se kesä

Lopulta voisin sitten lyhyesti kerrata, mitä sitä heinäkuun Suomi-reissulla pääpiirteissään tuli läpikäytyä. Tiedän, että ei ole enää kovin ajankohtainen,kun siellä varmaan vahataan jo suksia ja etsitään pitkiä kalsareita. No, ottakaa tai jättäkää. Ne joita ei kiinnosta, voivat hipsiä puuhailemaan jotain muuta. Ne joita edes vähän kiinnostaa, tervetuloa heinäkuun 2011 raportin pariin. Tai ei teitä ni-in hirveästi kiinnosta, mutta tämä tarjoaa jälleen oivan tekosyyn olla tekemättä jotain tähdellisempää, kuten töitä. Ei sillä, että ei tulisi harrastettua samaa, mutta kunhan totesin ja täytän samalla palstatilaa.

No lopulta taas aiheeseen ja siis siitä kesästä. Mitään varsinaisen mullistavaa ei tullut hommattua ja itse asiassa moni asia jäi toteutuksen sijasta haikailun asteelle. Esimerkiksi neljästä suunnitellusta mökkireissusta ei toteutunut lopulta yksikään. Yhden lähiseutureissun sain sentään toteutettua, tosin noin 20-vuoden jahkailun jälkeen. Kävin Oulun kupeessa sijaitsevassa Hailuodossa. Hailuoto on nätti saari, toisin kuin suurin osa Oulun seudusta. Joka on siis lähinnä raivostuttavaa pusikkoa. Tai suota.

Eipä tuolla niin ihmeellistä tullut puuhailtua, lähinnä löhöiltyä. Veteenkin uskalsin, koska olin aika varma, että merkittävää hai-vaaraa ei ollut. Ei sillä, että niitä ei olisi, vaan lähinnä siksi, että veden syvyys on noin 20 cm.

Yksi lauantai-aamu tuli myös käytyä varmistelemassa ajotaitojen riittävyyttä liikennepuistossa. Viimeisimmästä käynnistä taitaa olla likemmäs 30-vuotta, mutta puisto oli muuttunut puitteiltaan yllättävän vähän.

Ehkä suurin muutos oli, että ennen henkilökunta piti porukan kurissa. Kaahailusta lensi pihalle ja porttikieltojakin jaettiin. Nyt ketään ei kiinnostanut, vaikka lapset ajelivat yksisuuntaista väärään suuntaan. Ei henkilökuntaa eikä edes paikalla ollutta oikeaa poliisia. Vanhempia kiinnosti ainoastaan kahvinjuominen ja facebook statuksen päivittäminen: "Olen kolaripaikalla. Ei, ei itsellä pelti kolissut, vaan ratissa oli meidän lapsi, se 8-vuotias..."

Kalallakin tuli veljen kanssa käytyä. Tai oikeastaan, kun sattui heinäkuun kylmin ja sateisin päivä, niin suurin osa ajasta mökötettiin märkänä huoltoasemalla. Ehkä tässä vaiheessa osalle lukijoista on valjennut, että kalaa ei tullut. Kahvia sen sijaan kyllä kului.

Joo, ei näytä kuvassa kovin sateiselta. Kuva on otettu myöhemmin toiselta reissulta, kun piti käydä ottamassa revanssi. Ei kalasta, vaan lähinnä makkarasta.

Perinteinen Tahkon reissu tuli myös heitettyä. Perinteinen mm. siinä mielessä, että vuodesta 2005 lähtien ajosuoritukset ovat ovat olleet säälittä-siedettävä -akselilla. Tällä kertaa onneksi ylsin siedettävään suoritukseen. Säätä ei voi kyllä syyttää, vaan päivä oli aurinkoisen upea.

Meidän mökki-seurueen kovimmasta suorituksesta vastasi suvereenisti Make, joka kävi ensin ajamassa Yöttömän Yön Tahkon ja aamulla saman setin uudestaan. Tämä siitäkin huolimatta, että palautumisaikaa jäi väliin pari tuntia ja unta sitäkin vähemmän.

Logiikka oli se, että kun treenit ovat jääneet perheen pyörityksen tiimellyksessä vähiin, niin yöllinen setti oli treenia, jonka hedelmiä puolestaan korjattiin sitten parin tunnin päästä. Meidän seurue ei muuten ollut häävin suuri, tasan 2 henkilöä, mutta majoittautui suureellisesti 20-hengen mökkiin. Ihan älyttömän ahdasta ei siis ollut.

Varmaan jotain muutakin tuli hommattua, mutta tärkeimmät taisivat olla siinä. Hieno kesä oli ja iso kiitos kuuluu siitä kavereille ja läheisille. Vuoden aikana Suomi oli muuten muuttunut vain vähän, Kallan sillat olivat edelleen vaiheessa ja julki-lorottettelivia, hoippuvia känniläisiä riittävästi. Melkein suurimmat muutokset olivat tapahtuneet ruoka-rintamalla. Uusien jäätelömakujen lisäksi tarjolla oli lähes mullistavan uusi versio vanhasta tutusta ruokalajikkeesta, nimittäin pitsa-tasku.