Peli, lenkki ja turnauskestävyys

Kävin sitten vihdoin katsomassa NHL-lätkämatsin. Viime keskiviikkona Wild kohtasi Chicago Blackhawksit. En ole aikaisemmin jaksanut käydä katsomassa siitä syystä, että Wildien kotihalli sijaitsee St. Paulin puolella. En ole laiskuuttani jaksanut jyystää sinne pyörällä enkä sompailla bussilla. Osoittautui kuitenkin, että yksi työkavereista on fanaattinen Wild fani ja sain pummattua häneltä kyydin. Sekä pelipaidan. Lipuista piti kuitenkin pulittaa, ja yläkuoronkin paikasta sellaiset 50 euroa.

Ei muuta sitten kuin rätit niskaan, kalja kouraan ja katsomoon möllöttämään. Odotukset oli kovat, koska ainakin tv-stä seurattuna pelit ova olleet perin viihdyttäviä. Paljon räminää ja räiskettä. Yleensä Wildit ovat olleet vähintään pari erää tappiolla, mutta nousseet taistelemalla tasoihin tai usein jopa voittoon.


Tällä kertaa Wildit eivät olleen kyllä kovin villejä. Lammasmaisen esityksen jälkeen turpaan tuli 4-0. Ja muutenkin peli oli tylsä. Jännittävin tapahtuma taisi olla pelikellon pysähtyminen. Yleisökin jutteli ihan omiaan ja oikeastaan huudot rajoittuivat satunnaisiin: Niittaa se! -herjoihin. Kannustusta riitti lähinnä mainostaukojen aikana kenttää putsaaville tytöille. Olisin ottanut niistä kuvia, mutta pokkarissa ei riittänyt zoomi ja kuvat kentältä ovat onnettomia kätöstyksiä. Allaolevassa kuvassa meneillään joku kalja-ralli.


Toinen allaoleva kuva erätauon junnu-pelistä, jossa oli enemmän äksöniä kuin edustusjoukkueen vastaavassa. Tosikkona olisin tuomarina kyllä jakanut armotta nipullisen jäähyjä, sillä jatkuvasti kentällä oli liikaa pelaajia. Ja veskareilla kesti kamojen pukeminen ilmeisesti niian kauan, että eivät ehtineet kentälle laisinkaan.

Niin, peli oli siis tylsä ja kukaan joukkueen suomalaisista ei kyllä erikoisesti kunnostautunut. Bäckström päästeli maaleja, Miettinen maalien sijasta hommasi lähinnä jäähyjä ja Koivullakaan ei oikein homma luonnistunut. No, ei voi mitään, aina ei voi voittaa. Vastapuolen veskari, Niemi, sen sijaan pelas hyvin.

Viikonloppuna kävin pyörähtämässä taas seuran yhteislenkillä. Vauhti oli tällä kertaa jostain syystä rauhallisempi. Ehkä sen takia, että startattiin jo 7.30. Ei yhtään haitannut, ei ois välttämättä tuohon aikaan aamusta huvittanutkaa ryykiä sen enempää. Varsikaan, kun porukassa oli pari ylimmän kategorian puoli-ammattilaista, joten vauhti oli tarvittaessa ollut ainakin riittävä. Toiselta varmistelin puolivakavissaan, että olihan se niin, että 1. kategoria oli se kovin eikä se huonoin. Kaveri katteli vähän sen näkösenä, että vähän vielä kuittia, niin saat ajella kohta ihan yksikses. Piti paikkailla tilannetta sanomalla, että älä sie hyvä mies loukkaannu, mutta mää mietin vaan, että jos aloittelijat on noin kovia, niin mää tuun olemaan lirissä jo siinä aloittelijoiden kategoriassa.

Kuvia ei tälläkään kertaa lenkistä ole, sori, sillä en ole vain viitsinyt sen kanssa alkaa kikkailemaan. Varsinkaan kun täällä pitää olla aika tarkkana teissä olevien ammottavien kraatereiden ja hiekan kanssa. Ilman turhia kikkailujakin meinasin hiekan avittamana vetää kerran ojan kautta. Onneksi pysyi tiellä, joten solisluut ja hiilikuituhilippeet säästyivät. Polariin vaihdoin kuitenkin patterit, joten saimpahan kerättyä edes vähän dataa lenkistä. Edelleenkään en tosin kovin tarkkaa tiedä, että missä käytiin, mutta 115 km edestä kuitenkin pyörittiin. Lähes yhtä pitkä lenkki tuli vedettyä lauantaina, kun metsästin ympäri kaupunkia tuota hiton Polariin sopivaa patteria.

Lenkiltä päädyinkin sitten nälkäisenä työkaverin pääsiäissunnuntain juhla-aterialle. Etukäteen hieman hirvitti, kun tiesin sinne saapuvan iso siivu (20 hlöä) työkaverin sukua. Ja ketään en tietysti tuntenut entuudestaan. Onneksi ateriaa pohjustettiin parilla terävällä, joten sukulaisen kanssa juttu alkoi sujumaan ihan soivasti. Jostain syystä nimet kyllä tuppas unohtumaan. Oli muuten hieman yllätys noinkin rento pääsiäinen, varsinkin kun seurueeseen kuului pappi. Sen verran on tuo turnauskestävyys huono, että töissä totesin aika nopeasti, että taitaa tieteelliset läpimurrot jäädä tänäänkin tekemättä.