lauantai 20. maaliskuuta 2010

Sekalaista sälää

Tervehdys!

Pahoittelen jälleen tämän blogin hiljaiseloa, jolle löytyy toinen toistaan huonompia selityksiä. Yksi huono tekosyy on se, että olen kirjoitellut säännöllisesti (kerran viikossa) myös YLElle. Niille, jotka eivät ole entuudestaan tienneet, niin kyseinen viritelmä löytyy täältä:

http://yle.fi/alueet/savo/2009/11/minneapolis_kakkujen_kaupunki_1142085.html

En ole kehdannut sitä hirveästi mainostella, kun se on sellaista puolivirallisen jäykkää sanailua. Tänne saa sitten kirjoitella vähän rennommin. Jos siis vain jaksaisi. Tai ei tännekään ihan mitä tahansa voi kirjoitella, kun ainakin isä ja äiti tätä lukee. Ehkä ei muut, mutta hyvä jos edes he. Juu, terveisiä kotiin vaan.

Mulla on vino pino noita San Franciscon kuvia, joten voisi plätkiä niitä tänne lyhyiden saatesanojen kera. Eka kuva on hotellista. Joillakin, joilla löytyy rahaa yöpyvät täällä.


En siis minä, kun ei löydy kuin apurahoja. Minä ja Jykke majailtiin viereisessä hotellissa, joka oli paljon vaatimattomampi. Sen verran aneeminen oli, että ei tullut otettua edes kuvaa. Grasvenor Suites -hotellin ikkunasta näkymät olivat tällaiset.


Ei kovin häävit nekään, mutta eipä toisaalta paljoa haitannutkaan, kun piti ikkunaverhot kiinni... Ja eihän siellä hotellissa tule lomalla aikaa vietettyä, joten senkään suhteen ei kovin paljon järkeä ole sijoittaa hotelliin. Tai eihän se lomareissu ollut, vaan työreissu...

Siistimpi se meidän hotelli oli kuitenkin kuin Alcarazin saaren majoitustilat. Toisaalta kysehän on aina hinta-laatu -suhteesta. Jos tuo Royal Hotel Alcatrazin hintataso olisi todelle edullinen, niin voisihan tuota vaikka harkita.


Kovasti tuolle saarelle toivottavat ihan kaikki tervetulleiksi, jopa intiaanit, joten henkilökunta on varmasti todella ystävällistä...


Oikeastaan saarihan on oikea matkailijan paratiisi. Siellä voi puuhailla vaikka mitä. Voi katsella kun kukat kasvaa...


Tai seurata aina yhtä jännittävää ja tapahtumarikasta vapaapalokunnan toimintaa...



Hieno paloauto, vaikka välillä mietin, että mitä paloautolla tekee tai teki näin pienellä saarella...

Oisko ollut helpompaa ottaa vesi suoraa lammikosta? Tai jos tuo meri on vaikka kuivunut, niin sitten tästä sadevesiastiasta?


Tai vaikkapa näistä viihtyisän näköisistä suihkuista?

Ok, aika aneemisia aasinsiltoja kuvasta toiseen, mutta menkööt. Ja mitäpä se mulle kuuluu ja kyllähän palokunnalla pitää hienot paloautot aina olla. Mikäs palokunta muuten olisi?

Oho, nyt tää blogi alkoi tökkimään ja enempää näitä mestariotoksia en näköjään pysty lisäämään. Ehkä kökkösuodatin tukkeentui? Ja ehkä hyvä päättää tähän ja lähteä valmistautumaan lakun avulla huomiseen päivään. Huomenna ajattelin uskaltautua paikalliselle yhteislenkille. Mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa tipun porukoista, heti vai vielä nopeammin. Päivittelen käänteitä myöhemmin, kunhan löydän ensin vain kotio.

1 kommentti:

  1. Aika selvä peli tän sun mielenkiintoisen matkaraportin jälkeen... mun post-dissertation toipumisloma suuntautuu ehdottomasti tuonne saarelle. Hieno paikka. Siellä on kaikki tarvittava: sänky, suihku ja pari kukkaa mielen piristykseksi. Kroppa ja mieli ei tod.näk. kykene mitään muuta aktiviteettia ottamaan vastaan tulevissa post-tunnelmissa.

    VastaaPoista