maanantai 8. maaliskuuta 2010

San Francisco

En ole näköjään ollut kovin aktiivinen tän blogin kanssa. Ihan kokonaisen yhden aneemisen kirjoituksen olen saanut aikaiseksi koko helmikuun aikana. Ankara nootti siitä minulle. Pahoittelen ja yritän parantaa tapani.


Viime viikolla tuli heitettyä keikka San Franciscoon. Reissu oli enemmän tai vähemmän työreissu, päätelkää itse kumpaa tuli enemmän painotettua. Suomesta juonessa mukana oli myös Jykke. Muita kallis, parikymmentä tuntia matkustusta vaativa ja riittävän suuren aikaerosekaannuksen kehoon aiheuttava matka ei kiinnostanut. Siitä heille ankara nootti. Tässä.


Eikä Jykelläkään tuon matkustus mennyt ihan putkeen. Lennot olivat sen verran myöhässä, että Ciscoon herra tais tulla puoli vuorokautta myöhässä. Ja matkatavarat siitä sitten vielä vuorokauden myöhemmin. Mää pääsin helpommalla, hotelliin sisäänpääsyä piti tingata vain sellaiset 5 tuntia tai jotain.

Mitä sitten Ciscossa tuli hommailtua? Lähinnä ihmeteltyä. Ensimmäiseksi katujen järkyttävää jyrkkyyttä. Sen jälkeen muita pakollisia nähtävyyksiä ja kauppoihin häviävän rahanvirran nopeutta. Ja joissain välissä myöskin tieteellisen tutkimuksen edistymisen hitautta.


Kadut oli siis jyrkkiä tai vieläkin jyrkempiä. Sen verran jyrkkiä, että ensimmäisen juoksulenkin jälkeen kävin ostamassa uudet lenkkarit. Jyrkistä kaduista kuuluisin on Lombard.


Autojen jarrujen, mukaanlukien käsijarrujen, huoltoja ei välttämättä kannata täällä jättää kovin usein väliin. Mielellään jarrut ovat kutakuinkin pitävässä kunnossa myös näissä katuja rämistelevissä raitiovaunuissa tai matka jatkuu muuten alhaalla näkyvään Alcatrazin saarelle.


Tämän nokkelan aasinsillan avulla pääsemmekin Alcatraziin, jossa piti tietysti käydä vierailemassa. Työpäivän kustannuksella luonnollisesti. Tämä kuuluisa vankilasaari sijaitsee vain pari kilometriä San Franciscosta ja sinne pääsee kätevästi lautalla. Uimalla ei kuulemma niinkään. Voimakkaista merivirroista huolimatta kaikenkaikkiaan 34 vankia yritti pakoa saarelta, mutta todistettavasti kukaan ei päässyt rantautumaan Ciscon puolelle.

Saaren kuuluisimpia vankeja ovat olleet ainakin mafiapomo Al Capone, joku lintumies, varmaan joku luonnonsuojelija tai jotain. Ja sitten tietysti Clint Eastwood, josta tuli vapauduttuaan aika kuuluisa näyttelijä. Näin muistelisin, että saaren historiaa esittelevässä korvalapuilla kuunneltavassa nauhoitteessa taidettiin kertoa. Ehkä. En osaa ihan varmasti sanoa, koska se nauhoite oli englanniksi. Ja mää osaan vaan amerikkaa.

Rantakivillä kuulemma loikoilee yleensä kuulemma hylkeitä, mutta tällä kertaa niitä ei näkynyt. Ehkä tämä johtui siitä, että rannan oli valloitanut peloittavan näköinen, suomalaissyntyinen uljas merinorsu eli Mursu.

Yhtenä (työ)päivänä käytiin katsomassa Jyken kanssa Golden Gate. Pikku krapulassa ylös-alas sahaava ja jatkuvasti jarrutteleva ja kiihdyttelevä taksikyyti pisti aineenvaihdunnan liikkeelle. Ainakin naaman hikoilusta päätellen. Ai miten työpäivän päätteeksi päädyttin baariin? Helposti, seurattiin vain muita tutkijoita.


Ja ettei tulisi ihan väärä kuva, niin kyllähän siellä ihan hulluna tehtiin myös töitä. Katsokaa vaikka itse. Todistusaineisto puhukoot puolestansa. Oltiin Jyken kanssa ihan täysin samaa mieltä siitä, että mikä on kyseisen tutkimuksen tärkein viesti.

Tuli ostettua hieman tuliaisiakin. Parit kengät, takki, 4 paitaa, ja sitä rataa. Ja ehkä viileimmän näköinen kahvimuki Alcatrazin saarelta. Ainoa huono puoli tuossa on, jos nyt oikein hakemalla hakee, niin se, että kahvia juodessa huulet palaa siihen kiinni.


1 kommentti:

  1. Luulin jo, että olit tullut maitojunailluksi, mutta vihdoin elonmerkkejä!

    VastaaPoista