Ja enää rippeet jäljellä

Reissusta on jäljellä enää rippeet. Jäähyväiset on jätetty aikaisemmin jo autolle, pyörille ja irtotavaralle. Parin tunnin sisällä pitäisi heittää jäähyväiset kämpälle ja hieman myöhemmin myös Minneapolikselle. Pari viikkoa on oikeastaan mennyt hyvästejä jätellessä, jäähyväiskaljoillakin olen ollut varmasti joka toinen ilta. Varmaan hyvä niin, osa kavereista ei kerkeä ihan heti kaipailemaan, kun tarjotuista kaljoista johtuva lompakon lovi jomottaa enemmän.

Eilen oli viimeinen työpäivä ja työmatka kesti puolet kauemmin kuin normaalisti. Ei, tällä kertaa syynä ei ollut lumimyrsky, vaan lähinnä se, että piti vielä viimeisen kerran räpsiä kuvia tutuista paikoista.

Joskus mainostin, että matkan varrelle on ilmaantunut uusia yrittäjiä. Yksi näistä oli hippien perustama ylläoleva kanatarha. Kovin rajusti firma ei ottanut lopulta nousukiitoa, vaan kanat hävisivät aika äkkiä. Ja näkyvin saavutus oli tuo seinää koristava graffitti, jonka varmaan arveltiin parantavan kanojen viihtyvyyttä. Ehkä olisi kannattanut satsata sekin johonkin muuhun. Esimerkiksi kananruokaan. Tai sitten olen vain kyynikko, sillä onhan mahdollista, että kanat vietiin suuren menekin vuoksi käsistä. Ehkä varkaiden toimesta tosin. Tai tietysti on mahdollista, että omistaja-hipit ovat niin humaaneja, että siirsivät kanat yksinkertaisesti sisälle pakkasia pakoon.

Hiljaista näytti olevan myös koirien päiväkodissa. Senkin suhteen voin toki olla väärässä, sillä onhan mahdollista, että pakkasilla koiria ei pidetä ulkona palelemassa. Tämähän on sentään Jenkkilä, ja vaihtoehto siksi varteenotettava. Tai sitten on mahdollista, että kyseisenä päivänä koirilla oli joku vierailu-päivä johonkin koirien kannalta virikkeelliseen paikkaan. Esimerkiksi koiranruokatehtaaseen. Mistä siis minä tiedä. Ja kyynisyyden myönnän.

No mutta jotain konkreettista on työmatkan varrelle ilmaantunut ihmeteltäväksi. Paikallinen urheilupyhättö sai uuden katon, tasan vuosi sitten romahtaneen tilalle. Paikallisia on hieman sylettänyt korjauksista koituneet miljoonien kustannukset. Varsinkin kun katto ei romahtanut ensimmäistä kertaa ja korvattiin tasan samanlaisella. Älkää kysykö multa homman järkevyyttä. Amerikkalainen futis ja baseball ovat amerikkalaisten omastakin mielestä tylsiä, mutta siitä huolimatta maailman parhaita urheilulajeja.

Tähän loppuun voisin laittaa vielä kuvan työpaikasta, jos sitä ei ole tullut aikaisemmin tehtyä. Ei mikään ihmeellinen lafka, sellainen perusruma toimistorakennus.

Tämä komennus taitaa olla hyvin pitkälti sitten tässä. Ehkä jotain tuli työrintamalla saatua aikaiseksi. Ainakin pari pillerikauppiasta muistaa nimeni. Ei hyvässä, mutta muistaa kuitenkin. Vielä voisi käydä pyörähtämässä paikallisella pyöräliikkeessa jättämät viimeisiäkin viimeiset hyvästi, ilman kaljaa ikävä kyllä, ja ehkä käydä vielä fiilistelemässä keskikaupunnilla. Mulla on siis vasta iltalento ja aikaa viimeisille rillutteluille on. Jos proffa tämän tietäisi, hän haalisi minut vielä sorvin ääreen. Itseäni säästääkseni, en ollut koneen lähtöajan suhteen ihan täysin rehellinen.

Mutta osalle on siis jätettävä hyvästit, mutta toisaalta toisten osalta tämä tarkoittaa toivottavasti mukavaa jälleennäkemistä! Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän tämän täältä tähän.