Nyki, viimeisiä viedään

Nyt lupaan ja vannon, että tämä on viimeinen tilitys New Yorkin reissusta. Suurin osa reissusta otetuista kuvista on muuten kolmen päivän jaksolta, jolloin kierrettiin aika tiukasti nähtävyyksien perässä. Ennen lähtöä hommasimme New York passit (125 $), jonka avulla pääseen töllöttämään noin 55 erilaista Nykin nähtävyyttä. Jonkin verran siten säästää rahaa sekä aikaa, kun ihan joka paikkaan ei tarvitse erikseen käydä ostamassa lippuja. Näin välttyy yhdeltä jonolta, mutta käytännössä jonottaa sai silti kuitenkin ihan riittästi.

Kun korkeakulttuuri oli hoidettu pois alta, niin oli korkea aika palata vähän raavaamman ruumiinkulttuurin ääreen. Hotellimme vastapäätä sijaitsi yksi Nykin suurimmista urheilupyhätöistä, Madison Square Garden, joten kävimme kurkkaamassa tietysti sen.

Pyhätössä ovat hikoilleet kaikki mahdolliset urheilu- sekä myös musiikkistarat. Ja pukukopit myös haisivat sen mukaisesti. Suomalaisista hikoilijoista kuuluisin on ehkä Rangersien Esa Tikkanen, jonka levottoman höpöttämisen näköjään muistivat jopa yhtä aikaa vierailulla olevat ruotsalaiset. Tosin Tikkaset ja muut hikiset uunot unohtui aika äkkiä, kun paikalle sattui IHAN OIKEA urheilija...

Jonka nimeä tai lajia en varsinaisesti tähän hätään muista, mutta joka tapauksessa fanikerhoon liityimme heti...

Tässä vaiheessa tietysti tuntui, että parhaat palat on jo nähty, mutta päätimme kuitenkin käydä kurkkimassa maisemia hieman katutason yläpuolelta, ensin Top of the Rock rakennuksen päältä ja myöhemmin illalla Empire State Buildingin päältä.

Ylemmässä kuvassa näkyy pohjoisessa keskuspuisto, joka, kuten kuvasta näkyy, oli iso. Leveys on lähes kilometrin ja pituus pohjoissuunnassa noin 4 kilometriä. Kerran tuli käytyä tuolla jolkottelemassa. Hiki tuli.

Video Top of the Rock tasanteelta, näkymä eteläiselle Manhattanille. Korkeimpana rakennuksena näkyy, jos video vain lopulta suostuu näkymään, Empire State Building ja sitten nipullinen muita pilvenpiirtäjiä.

Jono Top of the Rockille oli kutakuinkin siedettävä, mutta Empirelle suoraan sanottuna ei. Ovelasti olivat jonot kuitenkin järjestäneet. Jonottamisen mittakaava paljastui ikäänkuin pala kerrallaan. Yhdestä jonosta pääsi jonottamaan aina seuraavaan, joka yleensä oli jonkin kulman tai mutkan takana. Ihan hyvä, että koko totuus ei paljastunut kerralla, sillä olis mennyt hermot.

Jonojen järjestämiseen ja kurissa pitämiseen oli näköjään tarvinnut palkata sellaiset 100 henkilöä. Pääteltiin, että koulutus tehtävään ei ollut kovin vaativa - riitti, että osasi pukea uniformun ja sanoa, "etiäpäin tuohon suuntaan, kiitos". Parin vuoden koulutus ehkä.

Loppureissu meni enempi päättömänä palloillessa ja sen hengen mukaisesti laitan sekalaisia kuvia vielä tähän loppuun. Ensimmäiseksi kuuluisa keskusrautatieasema, Grand Central Station.

John Lennonin asuintalo, The Dakota, jonka edessä Chapman hänet murhasi vuonna 1980.

Chelsea hotelli, jossa ovat käyneet rellestämässä kaikki itseään staroina pitäneet muusikot.

Ja junttihuumorin ystäville keskimääräistä huonompi puhelinkauppa, persephone...

Joo tiedetään, nimi viittaa johonkin antiikin Kreikan jumalaan. Tais olla joku alamaailman kuningatar tai jotain... No joka tapauksessa Eetun ja Ullan osalta Amerikan ihmemaa-reissu alkoi kutakuinkin olla tässä. Mulla komennus jatkuu niin kauan kuin apurahoja vielä riittää, ehkä vuoden vielä. Yrittäkää kestää. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, kiitti ja kuitti.