Nyki, viimeisiä viedään

Nyt lupaan ja vannon, että tämä on viimeinen tilitys New Yorkin reissusta. Suurin osa reissusta otetuista kuvista on muuten kolmen päivän jaksolta, jolloin kierrettiin aika tiukasti nähtävyyksien perässä. Ennen lähtöä hommasimme New York passit (125 $), jonka avulla pääseen töllöttämään noin 55 erilaista Nykin nähtävyyttä. Jonkin verran siten säästää rahaa sekä aikaa, kun ihan joka paikkaan ei tarvitse erikseen käydä ostamassa lippuja. Näin välttyy yhdeltä jonolta, mutta käytännössä jonottaa sai silti kuitenkin ihan riittästi.

Kun korkeakulttuuri oli hoidettu pois alta, niin oli korkea aika palata vähän raavaamman ruumiinkulttuurin ääreen. Hotellimme vastapäätä sijaitsi yksi Nykin suurimmista urheilupyhätöistä, Madison Square Garden, joten kävimme kurkkaamassa tietysti sen.

Pyhätössä ovat hikoilleet kaikki mahdolliset urheilu- sekä myös musiikkistarat. Ja pukukopit myös haisivat sen mukaisesti. Suomalaisista hikoilijoista kuuluisin on ehkä Rangersien Esa Tikkanen, jonka levottoman höpöttämisen näköjään muistivat jopa yhtä aikaa vierailulla olevat ruotsalaiset. Tosin Tikkaset ja muut hikiset uunot unohtui aika äkkiä, kun paikalle sattui IHAN OIKEA urheilija...

Jonka nimeä tai lajia en varsinaisesti tähän hätään muista, mutta joka tapauksessa fanikerhoon liityimme heti...

Tässä vaiheessa tietysti tuntui, että parhaat palat on jo nähty, mutta päätimme kuitenkin käydä kurkkimassa maisemia hieman katutason yläpuolelta, ensin Top of the Rock rakennuksen päältä ja myöhemmin illalla Empire State Buildingin päältä.

Ylemmässä kuvassa näkyy pohjoisessa keskuspuisto, joka, kuten kuvasta näkyy, oli iso. Leveys on lähes kilometrin ja pituus pohjoissuunnassa noin 4 kilometriä. Kerran tuli käytyä tuolla jolkottelemassa. Hiki tuli.

Video Top of the Rock tasanteelta, näkymä eteläiselle Manhattanille. Korkeimpana rakennuksena näkyy, jos video vain lopulta suostuu näkymään, Empire State Building ja sitten nipullinen muita pilvenpiirtäjiä.

Jono Top of the Rockille oli kutakuinkin siedettävä, mutta Empirelle suoraan sanottuna ei. Ovelasti olivat jonot kuitenkin järjestäneet. Jonottamisen mittakaava paljastui ikäänkuin pala kerrallaan. Yhdestä jonosta pääsi jonottamaan aina seuraavaan, joka yleensä oli jonkin kulman tai mutkan takana. Ihan hyvä, että koko totuus ei paljastunut kerralla, sillä olis mennyt hermot.

Jonojen järjestämiseen ja kurissa pitämiseen oli näköjään tarvinnut palkata sellaiset 100 henkilöä. Pääteltiin, että koulutus tehtävään ei ollut kovin vaativa - riitti, että osasi pukea uniformun ja sanoa, "etiäpäin tuohon suuntaan, kiitos". Parin vuoden koulutus ehkä.

Loppureissu meni enempi päättömänä palloillessa ja sen hengen mukaisesti laitan sekalaisia kuvia vielä tähän loppuun. Ensimmäiseksi kuuluisa keskusrautatieasema, Grand Central Station.

John Lennonin asuintalo, The Dakota, jonka edessä Chapman hänet murhasi vuonna 1980.

Chelsea hotelli, jossa ovat käyneet rellestämässä kaikki itseään staroina pitäneet muusikot.

Ja junttihuumorin ystäville keskimääräistä huonompi puhelinkauppa, persephone...

Joo tiedetään, nimi viittaa johonkin antiikin Kreikan jumalaan. Tais olla joku alamaailman kuningatar tai jotain... No joka tapauksessa Eetun ja Ullan osalta Amerikan ihmemaa-reissu alkoi kutakuinkin olla tässä. Mulla komennus jatkuu niin kauan kuin apurahoja vielä riittää, ehkä vuoden vielä. Yrittäkää kestää. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, kiitti ja kuitti.

Nyki, joko viimeinen osa?

Ei pysty lupaamaan, että olisi viimeinen osa, mutta yritetään. Enkä enää pysty kyllä hahmottamaan tapahtumia kronologisessa järjestyksessä eli tarjolla on sitten taas sekalaista soppaa. Juttujen laatuun sillä ei varmaankaan ole vaikutusta vaan se on tuttua huttua eli soopaa ilman sen syvällisempää sisältöä. Kuvat kertokoot oleellisimman.

Hutusta puheenollen - viimeksi väitin viimeisten kuvien olevan Brooklynin sillasta, mutta todellisuudessa kuva oli viereisestä Manhattan sillasta. Sori. Yritetään korjata, yllä ja alla kuva toivottavasti oikeasta sillasta. Hyvät lukijat (te 3 kpl), Brooklyn Bridge:

Seuraavana päivänä taidettiin keksiä todella omaperäinen ajatus - mennään katsomaan Vapaudenpatsasta! Oltiin sitten tosi yllättyneitä, kun muutama muukin oli saanut päähänsä saman. Jonotettiin sitten ihan vähän aikaa, jotta päästään matkaamaan lautalla patsasta katsomaan. Ei silti, oli hikisen odottelun arvoinen.
Kuva on itse asiassa otettu myöhemmin illalla, kun käytiin 2 tuntia kestäneellä risteilyllä. Jonka aikana käytiin katsomassa varmuuden vuoksi vapaudenpatsas uudestaan. Jeps, huolellinen suunnittelu on kaiken A ja O.
Risteily oli hieno kokemus. Jo pelkästään sen takia, että sai pitkästä aikaa istua lonnimisen sijasta. Tietysti ensin piti jonottaa, mutta se alkoi olla jo kutakuinkin tuttua huttua. Risteily starttasi Hudson -joen puolelta siltä kohdalta, jonne tammikuussa -09 US Airways lentoyhtiön lentokapteeni parkkeerasi oman koneensa.
Hudson -joelta kierrettiin Manhattanin eteläpuolelle katsomaan sitä Vapaudenpatsasta (taas) ja Manhattanin itäpuolelle katsomaan puolestaan Brooklynin siltaa (taas). Tais olla se päivä pitkälti siinä. Suurimman kuningasajatukset oli jo siinä vaiheessa kai kehitetty.
Seuraavana aamuna taidettiin laahustaa museohin. Jos näin ei ollut, niin joka tapauksessa niitä olisi seuraavaksi tarjolla. Ensimmäisenä tutkailtiin luonnontieteellinen museo, jossa oli esillä mm. nisäkkäiden koko kirjo jalattomista...

aina nahattomiin....

Ja älykkäistä eläimistä...

Aina älyttömiin....

Joo, jossain vaiheessa kai intiaanejakin alkoi hävettää meidän luonnontieteellinen tietämättömyys...

Mutta ei annettu sen haitata. Tosin myönnettäköön, että pari aukkoa aihealueelta löytyy, mutta yhden asian tiesimme kuitenkin varmasti - sen, että mikä eläin oli museon kiistaton vetonaula ja samalla luomakunnan kiistaton valtias ja komistus...

Seuraavaksi lompsittiin nykytaiteen museoon, koska (tässä pitäisi valehdella, että nykytaide kiinnosti ihan kympillä, mutta en jaksa) Ulla käski.

Museon kulttuuritarjonta kiinnosti siis aivan (keksi tähän joku innostava ilmaisu). Ikävä kyllä sen mykistävästä sisällöstä ei ole tarjota kuvakavalkadia, sillä kuvaaminen sisällä oli ankarasti kielletty...

Juu, näköjään en saa tätä päätökseen vieläkään, kun (turhaa) juttua ei irtoa enää repimälläkään...

Nyki, osa 2

Ensimmäinen päivä meni siis enemmän tai vähemmän ihmetellessä. Toisena päivänä toiminta oli jo vähän enemmän tavoitehakuisempaa. Aamulla aikaisin ylös, joka oli aikaerosta johtuen helppoa, ja kylille ihmettelemään. Tietysti ensin piti tankata. Tätä varten Hotellin yhteydestä löytyi kätevästi vallan soiva ruokapaikka, Tick Tock Diner.

Ja kätevät olivat myös ruokapaikan aukioloajat. Paikka oli auki 24 tuntia vuorokaudessa eli kutakuinkin aina siis. Ja jenkkityyliin aamupala oli riittävän iso.

Jos oli aamupala iso, niin sitä oli myös itse New York. Oikeastaan näin tarkemmin muisteltuna, tais se toinenkin päivä mennä vähän vielä arpoessa ja kylän kokoa ihmetellessä.

Näiden silhuettien jälkeen tuntui Minneapolis melkoisen kuppaiselta kylältä. Ihmeteltiin myös poliisien määrää, joita oli kaikkialla ja liikkuivat näköjään kaikilla mahdollisilla välineillä. Osalla oli isompi kulkuneuvo...

Kun taas osalla sitten vähän pienempi...

Ja osalla sitten taas vähän vähemmän heppoja, mutta sitäkin käyheämpi menopeli.

Tavattiin myös muutamia aitoja paikallisia amerikkalaisia...

Porukkaa oli joka lähtöön ja jokaista väriä...

Välillä sitten taas ihmeteltiin, että missä mennään, mistä tultiin ja mihin pitäisi mennä. Reissussa mukana olleista, itseni mukaanlukien, kartanlutaito oli joko huono tai sitten vieläkin vähän huononpi...

Älkää ymmärtäkö väärin en syytä ketään enkä valita, sillä mitä enemmän ollaan hukassa, sitä enemmän reissulla näkee. Tällä tavalla mm. selvisi, että mitä siellä isossa poliisiautossa kuljetetaan.
Jees, siis grillivehkeitä! Olin aina luullut, että poliisit istuu donitsipaikoissa, mutta kuinka väärässä olinkaan... Käytiin myöhemmin vielä katsomassa Brooklynin siltaa. Matkalla tavattiin ensimmäisen selvä merkki, että suomalainen kulttuuri on rantautunut myös tänne.

Brooklyniin saavuttaessa tajuttiin, että tultiin hieaman liian aikaisin. Silta ja kaupungin silhuetti olisivat nimittäin paljon hienompia pimeällä. Piti sitten yrittää tappaa hieman aikaa.

Yhden lopultakin onnistuneen punnerruksen jälkeen oli saapunut pimeä ja silta oli kaupunkinäkymiseen todellakin hieno.

Alla Downtown Manhattan.

Tämän ravaamisen jälkeen oltiinkin aika sippi ja oli aika ladata akut seuraavaa päivää varten. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.