Niitä näitä ja hyviä säitä

Niin, oli tarkoitus päivitellä blogia ennen Suomi-reissua, mutta tietokone lasahti viikko ennen lähtöä. Juu, en tiedä mikä sille tuli. Ei, en usko sillä, että läikytin teetä näppäimistön päälle oli mitään vaikutusta. Vihreä teehän on tunnetusti terveellistä...

Kone alkoi siis temppuilemaan ja blogin kanssa rimpuilu jäi. Ja temppuilu jatkuu edelleen. Kuva ei suostu kääntymään. Vai tuotako ne nörtit tarkoittaa tietokoneen kaatumisella? No ihan sama, Dellin kaikenmoiset ryssimiset kattava takuu takasi sen, että koneen sain kuntoo parissa vuorokaudessa. Sain koneen kuntoon ennen lähtöä, mutta sitten hyytyi netti...

Heinäkuu tuli vietettyä siis Suomessa. Heti Kuopioon saapumisen jälkeisenä päivänä suuntasin Koljosten karavaanin kanssa Tahkolle, jossa vedettiin perinteinen lomanaloitussetti maastopyöräkouluineen ja kisayrityksineen. Ajokoulu sujui hyvin, mutta samaa ei voi sanoa sitten itse kisasta. Kone hitsas heti startin jälkeen totaalisesti kiinni ja reilun 3 tunnin loppumatka meni sitten kituessa. En sitten tiedä, että mistä johtui - aikaerosta, kuunkierrosta vai kuukautiskierrosta, mutta tökkivää meno oli. Ei siis voittoja tälläkään kertaa, ei edes arvontapalkintoja, mutta silti jälleen Tahko oli yksi kesän kohokohdista.

Seuraavaksi taisin jälleen lyhyen Kuopiovierailun jälkeen suunnata Maken, A-K:n ja Onnin mukana Ripulijärvelle, Kolin tietämille. Minneapolis ei varsinaisesti ole mikään metropoli, mutta sielläkään sellaista perinteistä Suomalaista hiljaisuutta ei ole oikeastaan tarjolla. Aina ilmassa pärrää joku lentopeli ja muutenkaan ei mihinkään vuorokauden aikaan ole sellaista hetkeä, että ulkona ei liikkuisi joku muu. Tätä hiljaisuutta oli itärajalla tarjolla sitten sitäkin enemmän.
Kun kerran lähellä oltiin, niin Kolilla oli muutamaan otteeseen käytävä ihastelemassa suomalaista kansallismaisemaa. Kaunista oli, edelleen, vaikka kamera ei sitä tunnelmaa ihan täysin pystynyt tallentamaan. Eikä hyttysten määrää.

Maken ja Panun kanssa käytiin myös pyöräilemässä Kolin kierros -maastopyöräilytapahtuma. Vaikka reitti oli hieman uudenkarhean pöheikköinen ja sen seurauksena ajo sellaista mönkimistä, oli tapahtuma hieno. Ajajat pidettiin tyytyvänä mm. runsaalla ruokatarjonnalla.

Kolilta ei ollut kyllä mikään hinku välttämättä minnekään, mutta Ouluun suuntasin kuitenkin. Tulipahan sillä reissulla mm. selväksi, että mikä se Hoploppi on. Hoploppi on lasten suosima virikkeellinen puuhapaikka, mutta aikuisille se on enemmänkin hikinen ja ahdas konttauspaikka.

Jotain muutakin kuin konttaamista tuli varmasti Oulussa hommattua, mutta en enää muista, että mitä. Oulusta suunnattiin joka tapauksessa Juhannuksen viettoon Posiolle.

Joo, Juhannus oli ollut jo pari viikkoa sitten, mutta se olikin se pointti. Hyvä, että muut viettivät Juhannuksen vähän aikaisemmin, niin olipahan vähemmän humalaisia ja meidän oli helpompi löytää mökki. Vietettiin porukalla mm. isän synttäreitä. Lahjan osto oli (perinteisesti) unohtunut, mutta en usko, että synttärisankari huomasi lahjan olevan pienellä (olemattomalla) budjetilla ja ilman taitoja väsätty.

Ajatushan se tunnetusti tärkein on. Posion Juhannusjuhla oli muutenkin onnistunut ja vietettiin ennusteiden lupaamassa helteisessä säässä. Aluksi sää oli tosin hellekeliksi yllättävän viileä, noin 11,5 astetta. Perinteinen Lapin helle siis.

Myöhemmin sää oli sitten onneksi sitäkin hienompi. Muutenkin kokonaisuudessaan Suomi-reissu oli kyllä kaikin puolin hieno, oikeastaan ikimuistoinen. Erityisen mahtavaa oli nähdä pitkästä aikaa tuttuja. Erityiskiitokset majoituksen tarjonneille ja auton lainaamisesta!