Keikkaputki ja muutenkin enemmän putkeen

Hirmu tarmo iski päivittää tätä blogia. Pitkälti ansio kuuluu kaljalle ja Ben & Jerrylle. Yliopiston kampuksella pörrätessä silmiin sattui ilmoitus, että tänään siellä soittaa joku bändi ja keikalle on ilmainen pääsy. Piti lähteä hengailemaan ja fiilistelemään perjantai-iltaa. Bändi oli joku paikallinen porukka ja ihan hyvää settiä veti. Leppoisaa poppia. Porukkaa ei kyllä paikalla ollut liiaksi.

Kovin harrasta oli meno, popittelusta ei tietoakaan. Akateemiset on jäykkiä, vaikka paikalta löytyi sentään kaljateltta. Ja jos meno ei ollut jo entuudestaan riittävän jäykkää, oli paikallisella maailmanlopunmaalailijalla kova yritys pilata se vähäinenkin meininki. En oo tainnut aikaisemmin näytellä yhtään kuvaa paikalliselta kampukselta ja voisinkin pläjäyttää muutaman kuvan.


Kampus ei ole mikään hirmuisen vanha, mutta hakkaa kyllä Kuopion yliopistorannan rumilukset mennen tullen.
Konsertin jälkeisen huurteisen aikana ilta oli vähän hämärtynyt. Minnesotan silhuetti ei ole häävi isoihin kaupunkeihin verrattuna, mutta tummuvassa illassa silti ihan nätti.

Ja matkan varrella oleva pyöräilysilta, jolta kuva on otettu, on ihan mukiinmenevä. On niitä rumempiakin kötöstyksiä.

Ja sitten taas niistä iänikuisista kisoista. Viime viikonloppuna oli Minnesotan maastocupin 2. osakilpailu. Ensimmäisen kisan enemmän ja vähemmän tupeloin olemalla väärässä lähtöryhmässä. Nyt kisat järjestettiin Afton Alps -nimisessä ulkoilukeskuksessa, noin 60 km Minneapoliksesta.

Bussilla tai edes useamman avulla sinne ei päässyt, mutta onneksi kyyti löytyi paikallisen maastopyöräilijöiden keskustelufoorumin kautta. Omat seurakaverit ei aja maastokisoja, joten niistä ei ollut apua. Kuten kuvasta näkyy kisassa oli tiedossa paljon nousua, polkua ja jyrkkiä alamäkiä.

Tällä kertaa olin lähdössä oikean porukan mukana ja muutenkin kisa meni kaikenkaikkiaan ihan putkeen. Nousumetrejä oli riittävän paljon, mutta yllättävän hyvin mäki nousi. Pysyin hyvin kärkiporukan mukana ja alamäessä yleensä pääsin ohi.

Paitsi kerran. Yhden ohitusyrityksen aikana loppui tila ja päädyin halailemaan mäntyä. Ihmeempiä vaurioita ei tästä episodista koitunut jatangon oikomisen ja hetken ihmettelyn jälkeen pääsin jatkamaan matkaa. Enkä ollut ainoa, joka alamäissä tupeloi. Rata oli sateen jäljiltä mutaisen liukas ja vähän väliä edessä tai takana kolisi.

Kisa keski reilut 1,5 tuntia ja maalissa olin lopulta toinen. Kesken kisan tilannetta on hieman hankala arvioida sillä saman kilpa-sarjan lähdössä oli 110 kaveria, mutta eri ikäsarjalaiset kisaa keskenään. Mutta hitostako sitä pohkeesta erottaa, että ajaako kaveri ikääntyneiden vai vielä vanhempien ikäsarjassa. Ja sitten kun ajetaan vielä muiden sarjojen hitaampia kiinni, niin tilanne on vielä epäselvempi.


No, mutta kisa meni siis hyvin eikä sen suhteen ole mitään valittamista. Ja jos viimeksi rankkasade iski ennen kisaa, niin nyt se saapui vasta maaliin saapuessa.