City of Lakes Loppet ja jotain muuta

Ei mitään isompaa raportoitavaa ole, mutta jotain turinoinnin aihetta kuitenkin. Viikonloppuna tuossa viereisillä lammikoilla järjestettiin talvirieha - City of Lakes Loppet. Kyseisissä karkeloissa oli tarjolla kaikenmoisia talviaktiviteetteja lumiveistelystä kuutamokävelyyn.

Ja tietysti väkisin-hiihtokilpailu, joka kantoi muuten Finn-Sisu -nimeä. Sen tarkempia sukujuuria en muistanut selvitellä. Joku viereisessä St. Paulin -kaupunnissa sijaitseva hiihtoon erikoistunut pulju se joka tapauksessa on. Varmaan jotain suomalaisia sukujuuria liikkeen omistajilla, koska lafkan pipoissa oli Suomen lippu. Tosin niistä löytyi myös Norskien ja Svedujen lippu. Pitää piipahtaa joku kerta kun kylille satun.

Harmittaa kun tuli bongattua tapahtuma liian myöhään, tarjolla olisi ollut nimittäin jäällä järjestty pyöräkilpailu. Olin vakaasti lähdössä avaamaan kisakauden, mutta aamulla vetäessäni vermeitä niskaan huomasin tapahtuman nettisivuilta, että lauantaina järjestettyyn kisaan olisi pitänyt ilmoittautua jo keskiviikkona. Damn, ei auttanut muu kuin tyytyä sitten katsojan rooliin. Ehkä hyvä niin - säästyipä itsensä nöyryytys keväämmälle.


Ihan hauskannäköisen syheröradan olivat järjestäjät saaneet väsättyä. Rata oli vedetty pääosin jäälle, joten tiukat kurvit ja tietysti liukkaus asettivat oman haasteensa. Ehkä se oli juuri tarkoitus - riitti katsojille enemmän viihdykettä. Porukkaa oli ihan kiitettävästi seuraamassa ja ennen kaikkea kannustus oli vähän eri-innokasta kuin kotona härmässä.



Ylläoleva äijä pokkasi ykköspokaalin ja tuntui olevan muutenkin joku paikallinen kuuluisuus. Eikä haastattelusta päätellen mikään turhan vaatimaton. Parhaan asun -palkinnon pokkasi smurffi-puvussaan kuitenkin seuraava herrasmies. Jätkät, eikö tuommoista vois viritellä myös Kuopion Pyöräilyseuran asuksi. Ehkä joku sammakkoasu tai jotain. Sais porukka edes vähän viihdykettä, kun kuskit tuntuu olevan vähän sitä mitä sattuu.



Naisiakin oli yllättävän paljon. Osa oli selvästi urheilijoita ja osa ei ehkä niin kovin paljon urhelleita. Hyvin tankanneita kuitenkin. Nöyrimmät pahoittelut, jos loukkaan jotain. Puolustuksekseni sanottakoon, että heitä kannustin eniten. Ei tosin auttanut paljoa, joku luikku kisan voitti.


Ja lumiveistoskisan voitti tämä, mutta sen tekijä ei kyllä poseeraa sen vieressä. Voittajan sijaan joku talviriehaan osallistunut arktinen eläin...


Johkin piti sitten osallistua, jos ei pyöräkisaan niin sitten kuutamokävelyyn. Kieltämättä ihan hienonäköiseksi olivat saaneet järven somistettua. Jäällä oli vähintaan tuhansia jäälyhtyjä.

Tapahtumaan kuului myös tulen kanssa kikkailua. Pari performanssitaiteilijaa heilutteli palavia naruja. Pimeässä sekin oli oikein hienon näköistä, mutta esityksen vaikuttavin osuus oli ehdottomasti toisen esittäjän parran kärventyminen.


Eipä tällä(kään) kertaa tämän ihmeempää. Säät ovat pitkä aikaa olleet joko vetiset tai sitten kylmät, mutta nyt vihdoin pääsi ajamaan pyörällä pitkän lenkin pihalla. Ajoin lenkin Martikaisen Tommin oppien mukaisesti, eli ilman mitään mittareita tai kelloja. Tommin pitkä lenkki noudattelee yksinkertaista kaavaa - lähdet valoisan aikaan ja tulet takaisin sitten kun aurinko laskee. Keskikesällä lenkistä tulee ainakin riittävän pitkä.


Mulla mittareiden puuttumiselle oli se, että sykemittarista loppui patteri 15 min ajelun jälkeen ja sitten piti vetää pitkän lenkin pituus perstuntumalla. Sitten kun sopivasti omaa huonon suuntavaiston, niin eksymiset lisäävät automaattisesti lenkin pituutta. Hauska oli pysähtyä välillä kyselemään ohikulkijoilta, että paljonkohan kello on ja missähän päin muuten mahtaa olla Minneapolis...