Kallis vapaapäivä

Osa porukasta on valitellut, että edellinen kirjoitus ei heillä näy. Ja osa taas ei valita. En tiedä mistä näkyvyysongelmat johtuvat, ehkä joillakin voi olla joku sensuuritoiminto päällä. Pomo ei esimerkiksi tykkää, että työpäivän aikana katsotaan jotain hävyttömyyksiä. Mulla oli edellisessä kirjoituksessa kuvaus, jossa kaksi naista auttoi mua vaihtamaan kumen, joten se hyvinkin olla liian räävitön. Mene ja tiedä, eli mene ja kysy pomolta. Tai vaimolta.

Aiheesta toiseen, pomo kyseli multa, kun tulin aikoinaan tänne, että millä aion kulkea työmatkat. Pyörällä ehdottelin, ja jos sää on ihan ahterista, niin bussilla. No, se otti sitten tavaksi kysellä huonomman sään sattuessa, että millä kulkuvälineellä tulin. Ja minä puolestani olen ottanut tavaksi vastata, että pyörällä, kun sää oli ihan siedettävä. Tietysti siitä tuli sitten henkien kamppailu eli töihin tuli tultava pyörällä, vaikka sää oli kuinka ahterista tahansa. Ja vaikka pyörää piti pahimmillaan repiä läpi kinosten.

No, nyt kun on tullut todistettua, että suomalaiset ovat urheansitkeää kansaa eli itsepäisiä typeryksiä, oli aika heittää yllärikortti ja ostaa auto. Tänään otin ansaitun vapaapäivän - kevään ainoan vapaapäivän missasin menemällä tietämättömänä töihin - ja ostin tämän:

Kaara on siis Vokkarin Sporwagon Jetta vuosimallia 2009. Joku voi tietysti kysyä, että tarvitseeko esim. Kuopio-Oulu välille, joka on 99-prosenttisesti suoraa tietä, mutkiin hyvin taittuvaa sporttialustaa. Samoin voi kysyä, että onko tohtori Mursu unohtanut tyystin suomalaisen ilmaston ja hommaa lämpimiin maihin sopivan valkoisen pirssin. Näille kyynikoille vastaus on, että a) totta kai ja b) vain osittain.

Todellisuudessa vaihtoehtoja oli tasan yksi eli vaihtoehdot olivat a) ota tai b) jätä. Täällä ei ihmiset paljon farmareista perusta, kun paljon kätevämpää on ostaa vaimolle toinen auto tai pick-up, jos tarvitsee kuskata isoja määriä tavaraa. Kaljaa esimerkiksi.

Auto nököttää talonyhtiön parkkipaikalla, jonka kuukausihinnasta kävin tänään talonyhtiön konttorista kyselemässä. Kaveri totes, että yleensä vuokra maksetaan kekseissä. Mielellään suklaakekseissä. Määrästä ei ollut puhetta ja täytyy toimittaa tämä huomenna toimiston sedille ja tytöille. Luulen, että määrä vastaa suunnilleen kuukauden vuokraa, mutta tarkemmat tieteelliset laskelmat täytyy tehdä myöhemmin. En halua, että palattuani Suomeen minulta tullaan karhuamaan kolmea keksiä...