Joulu meni, mutta kalsarit vasta tuli

Kuten yleensä, joulu livahti ohi vauhdilla. Ehkä juuri siitä syystä on pakko palata vielä ruotimaan joulukuvioita. Tänä vuonna päätin viettää joulun Suomessa. Maksoi mitä maksoi. Edellinen joulu tuli vietettyä täällä Jenkeissä yksin ja pitkälti itseaiheutetussa vatsataudissa eli ruokamyrkytystä potien. Jeps, ei pullantekoteoriatieteen tohtorin tutkinnolla voinut sitten olla yhtään viisaampi sen suhteen, että kala ei haise pahalle ihan huvikseen...

Reissuun lähtiessä olo oli aika epävarma perille pääsemisen suhteen - jäänkö matkalle vai jo lähtöpisteeseen. Euroopan kentillä koneet ja matkatavarat nökötti tiukasti lumessa ja ihmiset terminaaleissa. Itselläni lennot oli Pariisin kautta ja patonkimaassa on tunnetusti tapa nostaa kädet pystyyn kauan ennen kuin edes on ehditty ehdotella antautumista. Ei näyttänyt kovin lupaavalta.

Paljon parempi tilanne ei ollut täälläkään, koneet oli monta tuntia myöhässä. Vaikka paikallisten jos keiden luulis osaisi varautuvan lumentuloon. Aneeminen aasinsilta lumeen liittyen - alla oleva kuva on jenkkifutisjoukkueen Viikiinkien areenasta, jonka katto romati kun täällä tuli joulun alla se 45 cm lunta vuorokauden aikana.

Takaisin lentomatkailuun. Myöhästyneen lähdön takia Pariisin 3 tunnin vaihtoaika supistui alle tuntiin. Suomeksi tämä tarkoitti siis juoksemista. Hyvä intervallitreeni tuli vedettyä, mutta lopulta olisin ehtinyt vaikka konttaamalla. Kone oli ennakkoilmoitusten vastaisesti lopulta kuitenkin pari tuntia myöhässä. Myöhässä oli myös viimeinen Hki-Oulu kone, mutta eniten myöhässä olivat kuitenkin kalsarit. Matkatavarat joululahjoineen saapuivat heti 6 päivää Suomeen saapumisen jälkeen. Ei tietysti paljon kannata valittaa, moni vietti tunnelmallisen joulun lentokentillä. Ja onneksi lähipiiristä löytyy samanmittaisia pygmejä, joilta sai kalsareita lainaan.

Ja kun Suomessa on joulun aikaan tunnestusti valoisaa, niin oli lopulta ihan sama, että minkämoisissa rynttysissä sitä toikkaroi. Eikä aurinkolasien uupuminen ollut ihan kauhea katastrofi.

Kuvassa on tunnistamattomia ihmisiä ja näkymättömiä maisemia. No joo, myönnetään, että oli joulun tienoolla komeitakin kelejä. Jos vain ehti kömpiä pihalle sinä lyhyenä aikana kun oli valoisaa. Tämä otos on otettu Oulun edustalta. Merenrantamaisema on täällä 98-prosenttisesti tätä - risukkoa ja pusikkoa.

Kaunein päivä taisi sattua, kun olin matkaamassa joulun jälkeen Kuopioon. Piti kyllä mennä käymään jo ennen joulua, mutta en uskaltanut mennä moikkaamaan kummipoikaa ennen kuin joululahjat olivat saapuneet matkatavaroiden mukana.

Kaunista mutta kylymää, Pulukkila-Iisalami välillä meni -30 raja rikki. Onneksi veljen lainaama (tattis), hieman kulunut Ooppeli, pysyi kuitenkin kasassa. Ennen Kuopio-reissua joulu tuli vietettyä Oulussa perinteisin menoin. Tarjolla oli paljon hyvää ruokaa ja seuraa. Jossain vaiheessa pukkikin ehti pistäytyä jakamassa lahjat ja rallattamassa juhlakansaa.

Outo pukki ulkonäöltää käytökseltään kieltämättä kyllä oli, mutta ihan selviltä päin. Ai että mistä tiedän? No, tiedänpähän vain. Näitä joulujuttuja... Takana näkyvästä kuusesta tuli mieleen, että seuraavaksi voisin virallisesti julkistaa kokeimman joulukuusen -kilpailun voittajan. Kisan voittaja ei siis ole takana näkyvä muovinen kuusi-imitaatio...

...eikä todellakaan ylläoleva Mall of American koristeilla mykistetty muovikuusi-kauhukaksikko...

...vaan tämä koruttoman pelkistetty ja sinkkiämpäriin sommiteltu soma kuusen tynkä. Kuusi muistuttaa elävästi hieman karummista ajoista, jolloin ihan kaikkeen ei ollut varaa. Kahden auton sijasta oli tyydyttävä yhteen ja kultakello oli ostettava ilman smaragdeja... Kuusi-kilpailun voittajille toimitetaan palkinto kunhan keksitään ja keretään, varmaan jotain kuusen hengen mukaista eli niukkaa ja karua.

Uusi vuosi jää tällä kertaa raportoimatta kun nyt loppuu akut koneesta ja kirjoittajasta eli on aika kiittää kuluneesta vuodesta ja toivotella parempaa tulevaa.