Keikkaputki ja muutenkin enemmän putkeen

Hirmu tarmo iski päivittää tätä blogia. Pitkälti ansio kuuluu kaljalle ja Ben & Jerrylle. Yliopiston kampuksella pörrätessä silmiin sattui ilmoitus, että tänään siellä soittaa joku bändi ja keikalle on ilmainen pääsy. Piti lähteä hengailemaan ja fiilistelemään perjantai-iltaa. Bändi oli joku paikallinen porukka ja ihan hyvää settiä veti. Leppoisaa poppia. Porukkaa ei kyllä paikalla ollut liiaksi.

Kovin harrasta oli meno, popittelusta ei tietoakaan. Akateemiset on jäykkiä, vaikka paikalta löytyi sentään kaljateltta. Ja jos meno ei ollut jo entuudestaan riittävän jäykkää, oli paikallisella maailmanlopunmaalailijalla kova yritys pilata se vähäinenkin meininki. En oo tainnut aikaisemmin näytellä yhtään kuvaa paikalliselta kampukselta ja voisinkin pläjäyttää muutaman kuvan.


Kampus ei ole mikään hirmuisen vanha, mutta hakkaa kyllä Kuopion yliopistorannan rumilukset mennen tullen.
Konsertin jälkeisen huurteisen aikana ilta oli vähän hämärtynyt. Minnesotan silhuetti ei ole häävi isoihin kaupunkeihin verrattuna, mutta tummuvassa illassa silti ihan nätti.

Ja matkan varrella oleva pyöräilysilta, jolta kuva on otettu, on ihan mukiinmenevä. On niitä rumempiakin kötöstyksiä.

Ja sitten taas niistä iänikuisista kisoista. Viime viikonloppuna oli Minnesotan maastocupin 2. osakilpailu. Ensimmäisen kisan enemmän ja vähemmän tupeloin olemalla väärässä lähtöryhmässä. Nyt kisat järjestettiin Afton Alps -nimisessä ulkoilukeskuksessa, noin 60 km Minneapoliksesta.

Bussilla tai edes useamman avulla sinne ei päässyt, mutta onneksi kyyti löytyi paikallisen maastopyöräilijöiden keskustelufoorumin kautta. Omat seurakaverit ei aja maastokisoja, joten niistä ei ollut apua. Kuten kuvasta näkyy kisassa oli tiedossa paljon nousua, polkua ja jyrkkiä alamäkiä.

Tällä kertaa olin lähdössä oikean porukan mukana ja muutenkin kisa meni kaikenkaikkiaan ihan putkeen. Nousumetrejä oli riittävän paljon, mutta yllättävän hyvin mäki nousi. Pysyin hyvin kärkiporukan mukana ja alamäessä yleensä pääsin ohi.

Paitsi kerran. Yhden ohitusyrityksen aikana loppui tila ja päädyin halailemaan mäntyä. Ihmeempiä vaurioita ei tästä episodista koitunut jatangon oikomisen ja hetken ihmettelyn jälkeen pääsin jatkamaan matkaa. Enkä ollut ainoa, joka alamäissä tupeloi. Rata oli sateen jäljiltä mutaisen liukas ja vähän väliä edessä tai takana kolisi.

Kisa keski reilut 1,5 tuntia ja maalissa olin lopulta toinen. Kesken kisan tilannetta on hieman hankala arvioida sillä saman kilpa-sarjan lähdössä oli 110 kaveria, mutta eri ikäsarjalaiset kisaa keskenään. Mutta hitostako sitä pohkeesta erottaa, että ajaako kaveri ikääntyneiden vai vielä vanhempien ikäsarjassa. Ja sitten kun ajetaan vielä muiden sarjojen hitaampia kiinni, niin tilanne on vielä epäselvempi.


No, mutta kisa meni siis hyvin eikä sen suhteen ole mitään valittamista. Ja jos viimeksi rankkasade iski ennen kisaa, niin nyt se saapui vasta maaliin saapuessa.

Sillisalaattia

Juup, eipä oo taas pitkään aikaan tullut taas päivitettyä plokia. Ei viitsi edes kiireitä syyttää, enempi on ollut taas laiskuutta. Ja tapahtumien puutetta. Mullistavin tapahtuma lienee se, että löysin kaupasta silliä. Juu, ihan mahtavaa, mutta kun ei ole parempaakaan tarjolla niin alkupalaksi vaikka sitä sitten.

Olen valitellut, että kaupoista löytyy kyllä ruottalaista apetta, mutta ei suomalaista. Hollantilainen kolleega kyseli, että miksi näin on. Selittelin, ettäja kun suomalainen ruoka on yksinkertaisesti vaan niin pahaa. Piste. Kaupoista täältä löytyy todella vääränmakuista leipäjuustoa-juustoleipää, jotka ovat saaneet jäädä yhden yrityksen jälkeen ihan rauhassa kauppaan. Toinen tuote sen sijaan on viimeisen päälle mieleen. Täältä nimittäin löytyy Pandan lakua. Nam. Mutta juu, löysin kolmannen tuotteen eli sen sillin. Kattokaa sitten kuvasta, että kuinka suomalainen tuote se lopulta oli...

Juu, mutta ihan sama, tutulta silliltä maistui. Ja samaa aihetta eli suomalaisuutta sivuten, olen törmännyt sattumalta täällä suomalaisiin tasan 0-kertaa. Eli harvemmin. Suomalaisiin olen törmännyt sattumalta ainoastaan tv:ssä. Ensimmäisenä tulopäivänä näin Lännen-Jukan eli entisen J-karjalaisen konsertin televisiosta. Sen lisäksi nyt täällä on alkanut pyörimään Duudsonit. Voi prkl, ihan mitä muuta tahansa soopaa mutta pliis ei sitä. Karponkin vähämieliset asiat katsoisin mielummin...

Kävin ajamassa pari maastokisaakin. Jos maantiekisoissa oli tuulista ja kylmää, niin maastokisoissa on jossain vaiheessa satanut kaatamalla. Ensimmäiseen kisaan, joka järjestettiin 40 km päässä luvattiin alunalkaen hellettä. Enkä sitten aamulla viitsinyt tarkistaa säätä. Suuntasin kisapaikalle kätevästi parilla bussilla, joilla pääsi lähes lähelle. Eikä aikaakaan kulunut kuin 1,5 tuntia. Perille päästyäni päälle iski ukkoskuuro ja eihän mulla ollut tietysti mukana kuin hellekamat. Värjöttelin sitten ulkona, kun ei täällä näköjään kisoihin todellakaan kuulu mitkään suihkufasiliteetit tai yleensäkään sisätilat. Jos sisälle halusi, ulkohuussiin olis päässyt.

Kisan aikataulu venyi, koska lakien ja asetusten mukaan kisaaminen ukkosella on kielletty. Lopulta sade loppui ja päästiin aloittamaan vellisirkus. Yritin lämmitellä mahdollisimman pitkään ja tulin lähtöpaikalle viime hetkillä. Luulin, että omat sarjalaiset starttaa yhdessä, mutta näin ei ollut. Kyselin yhdeltä viskaalilta, että missä kilpa-sarjan lähdössä mun pitäis olla. Viimeisessä, oli vastaus.


Yllä muuten kuva junnujen startista, jossa lähes kaikki osasivat startata liikkeelle ilman suurempia sekaannuksia. Yksi asettui heti poikkiteloin, koska ajo ilman apurattaita on haastavaa. Tosin paraskin sanomaan, sillä itse sähelsin paljon pahemmin. Tulin kyllä metsästä ensimmäisenä pois, mutta tuloksissa olin lopulta 8. Olin kuitenkin sitten väärässä lähdössä, mun porukka starttas 2 minuuttia aikaisemmin. Urpo mikä urpo. Sen verran otti kuitenkin päähän, että ajoin pyörällä takaisin Minneapolikseen. Yhtä nopeasti pääsi pyörällä kuin bussilakin. Ja kisasta sen verran, että hieno oli reitti, käytännössä pelkästään polkua ja osittain mutavellillä höystettyä. Oikeaa maastopyöräilyä siis.

Kävin jyystämässä toisenkin kisan, mutta siitä hieman myöhemmin. Pitää mennä aikaisin nukkumaan, kun proffa on ollut reissussa ja tulee heti aamulla intoa puhkuen kyselemään homman etenemistä. Pitää olla virkeänä, että keksii hyvät tekosyyt.