Ei tuu näköjään viikonloppuisin muuta tehtyä kuin hötkyiltyä noiden kisojen perässä. Selittelyä säälittävistä esityksistä tarjolla siis tälläkin kertaa. Lauantaina oli jälleen maantiekisa ja eikä tälläkään kertaa paikka ollut mikään varsinainen metropoli. Hendersonin kyliltä löytyi tällä kertaa sentään pakollisen kirkon lisäksi pari kauppaa ja baaria. Kisapaikalta sen sijaan ei taaskaan mitään. Urheilukentältä löytyi vessa ja se oli taas sitten siinä. Ilmeisesti paljas perse on täällä niin tabu, että suihkussa ei kisaporukka edes haluaisi käydä, vaan puhdistautumisrituaalit hoidetaan mielellään kotona.
Kisa lyhyesti; puolessa välissä isot pojat alko lappamaan kunnolla kaasua koneeseen ja sivutuulipätkällä tipuin porukasta. Ainoa lohtu oli, että matkan varrella tippui moni muukin. Nilkutin sitten parin muun kaverin kanssa maaliin. Ei ollut yllätys, että tipuin, mutta itse veikkasin kyllä, että tipun 1,5 km hivuttavan pitkään nousuun. Aneeminen esitys, mutta eri tavalla kuin oletin.
Olosuhteet olivat kurjat ja kyyti kylmää, joten järjellisesti tätä kisaamista ei pysty mitenkään perustelemaan. Kaikesta huolimatta ehkä ensi viikonloppuna tai viimeistään seuraavana uudestaan. Ehkä ei edelleenkään tule koroke-sijoituksia, mutta jos edes vaikka niitä arvontapalkintoja...
Reissun kohokohta oli tulomatkalla bongattu ruokapaikka, joka oli oikea villin-lännen ravinteli. Sisustus ja ruoka oli viimeisen päälle ja valitun tyylin mukainen. Tilasin Whiskey Steak -setin, jonka sulatus oli kisasta hämmentyneelle elimistölle se päivän viimeinen haaste. Ja ihan ilman möyrimisiä, vatsakäänteitä ja -väänteitä ei ihan selvitty. Ei silti, ehdottomasti illallisten paukutteluiden väärti.

Kiitos Jaska piristävistä raporteista .
VastaaPoista