Hyvää Joulua

Heippahei!

Joulu lähestyy vauhdilla ja tänä vuonna se tuntui normaaliakin nopeammin. Meinas ihan yllättää. Jouluvalmistelut olivat viime viikonloppuun mennessä olleet olemattomat, joten oli aika korjata tilanne. Suuntasin lauantaina kuuntelemaan Kauneimpia Joululauluja. Ja kun tarjolla oli ihan suomeksi esitetty tilaisuus, niin sinnepä sitten suuntasin. Tietysti menin pyörällä, joka ei ollut ehkä se viisain valinta. Täällä pyöräteitä ei välttämättä aurata kovin usein ja osaa ei ollenkaan. Piti sitten vetää juhlatamineet päällä pitkin isohkoja teitä. Sohjossa, autojen keskellä, kapeilla renkailla lipsuttelu ei ajoittain ollut ihan sitä hauskinta hommaa. Varsinkaan tulomatkalla, kun oli jo pimeää. Ja juhlavaatteet tietysti mustat...


No tulihan kuntoiltua. Itse tilaisuus oli ihan mielenkiintoinen. Ei ihan perinteinen Joulukonsertti vaan enemmänkin yhteislaulutilaisuus. Ja yhteislaulun osa luikautti englanniksi, osa suomeksi ja iso osa oikeastaan vähän siltä väliltä. Paikoittain hapuilevaa kieltä kompensointiin sitäkin kovemmalla yrityksellä, joten ihan mielenkiintoinen mylvintä laumasta lähti. Meni tilaisuus vähän ihmetellessä ja poistuin paikalta hartain, mutta myös hieman hämmentynein tunnelmin.

Sunnuntaina kävin hakemassa lisää joulufiilistä änkäämällä suomalaisen leffakerhon kokoontumisajoihin, jossa katsottiin Joulutarina -leffa. Leffa oli tullut aikaisemmin nähtyä, mutta ei paljoa haitannut. Ehkä jopa päinvastoin, tuttuus oli tällä kertaa ihan tervetullutta.

Eilen jatkoin jouluvalmisteluita leipomalla pipareita. Tai oikeastaan yritin tehdä niitä jo sunnuntaina, mutta jäi projekti vähän puolitiehen, kun havaitsin, että uunista puuttuu uunipellit. No, saipahan taikina tekeytyä. Äitilyn reseptillä ja työkavereiden pikkupienissä lahjoittamilla läksiäislahjoilla, eli kovin isänmaallisilla piparimuoteilla, homma hoitui aika mallikkaasti. Kiitti äiti ja kaverit. Mietin tänne tullessa, että tullimiehiä voi vähän ihmetyttää, että mitä hittoa mää oikein mukana raijaan. Jätkä tulee asumaan pariksi vuodeksi ja luulis, että on tärkeämpääkin mukaanotettavaa kuin piparimuotteja...



Piparinpaistossa teemana oli, että vauhti korjaa virheet ja määrä korvaa laadun. Oikeastaan olen aika ylpeä tuotoksistani. Osa poroista on niin aidon näköisiä, että niistä voi päätellä paliskunnan ja sen, että onko poro kiimassa vai jossain muussa huumassa. Katsokaa vaikka ite.

Joo, pari hieman tummunutta poroa on eksynyt laumaan, mutta se sopii hyvin tänne monikansalliseen ja -väriseen Minneapolikseen. Ja jätkät ei naura, kokeilkaa tehdä itse parempia. Ainoa ongelma on, että mihin mää nuo kaikki pukkaan. Pitäiskö kokeilla, että mitä naapurit sanois, jos tarjoais niitten lapsille vähän pipareita? Vois olla, että joulu menis poliisin huostassa.

Tänään pitää alkaa vääntämään lisää jouluherkkuja, ainakin kinkku, porkkanalaatikko ja pullat pitää saada väännettyä. Jos homma menee puihin, niin lähikaupasta käyn hakemassa lohtujäätelöä ja suuntaan ravintolaan syömään.

Aisasta toiseen, yleisön pyynnöstä (vaatimuksista) olen tutkaillut naapuruston jouluvalovirityksiä. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman pettynyt. Laimeita virityksiä ovat.


Odotukset olivat paljon suuremmat, kun loka-/marraskuussa näytti lupaavalta. Tuloviikonloppuna oli ensimmäiset valot jo viritetty ja paikallisessa Amerikan Ostarissa näin jotain 40 joulupukkia. Niillä oli siellä joku luokkakokous, koulutustilaisuus tai jotain...



Osahan on oikeastaa ihan nättejä.

Eniten valojen virittelyssä on oikeastaan innostunut kaupunki, mutta mikäs siinä, jos joku noita jaksaa viritellä.

Innokkaimmin kaupunni on viritellyt noita pilvenpiirtäjiä (?), joiden valaisuun on uhrattu muutama watti.

Siinä hätäisimmät, päivittelen kunhan ähkyltäni selviän. Täältä Minneapoliksesta toivotan kaikille läheisille, kavereille, tutuille ja tuntemattomille Hyvää ja Rauhallista Joulua!