Jeps, rauhallinen joulu tuli vietettyä. Sattuneesta syystä. Ja turhaan tuli ähkyllä hehkuteltua tuossa aikaisemmin. Ei ähkyä tänä jouluna. Jouluaatto näytti vielä ihan lupaavalta, mutta projekti alkoi tökkimään joulupäivänä. Joululohi tuntui olevan aika valmis, mutta kun tuli väsättyä ruisleipää, niin pakkohan sitä oli edes vähän ahtaa leivän seuralaisena epäilyttävästä hajusta huolimatta. Todella älykästä, eikö?
Iltapäivällä alkoi sitten tapahtua. Ensin luulin, että ruisleipä on vain vähän liian funktionaalinen, mutta iloisen mahtavan närästyksen seuraksi oli kehittymässä myös jotain muuta.
Hetken kuluttua oli sitten kysymys enää lähinnä siitä, että kumpi pää avaa pelin. Yläpää ehti ensin, mutta alakerta seurasi hyvänä kakkosena. Ja kokonaiskisan vei yläpää 6-1. Nopeasti muuten taantuu ihmisen fysiikka, parissa tunnissa juoksu taantuu konttaamiseksi. Mahtavaa, varsinkin kun toipuminen ei sitten ole yhtä nopeaa.
No minkäs teet ja kuulin, että Suomessa pari tuttua vietti joulun samanlaisissa merkeissä. Kiitti jätkät. No, nyt on toivuttu ja näin uudenvuoden aattona toivon, että öisestä ilotulituksesta vastaa vaihteeksi oman suoliston sijasta vaikka Minneapoliksen kaupunki.Hyvää Uuttavuotta!
Tuollainen ilotulitus pitää miehen hoikkana ilman säännöllistä treeniäkin. Tosin miehen tuntien ei treenaamisen vähäisyys ole koskaan ollut ongelma. Täällä Suomessa pakkanen paukkuu -20 asteessa ja mitähän muita hyviä tekosyitä löytyisi vähille treeneille, lumityöt ja halkohommat.
VastaaPoista