Jaaha, olisko se aika hieman tarkemmin raportoida noita Bostonin käänteitä? Tai siis perinteiseen tyyliin hieman liioitella kovin olemattomia tapahtumia? No, joka tapauksessa, jotain olis väännettävä ennen kuin vallan unohtuu. Tähän väliin heti kuva, joka ehkä liittyy jotenkin johonkin. No, kuva kaupungista. Kun kerran niitä tuli otettua, niin pitää sitten ripoitella sinne tänne. Kuva on otettu iltahämärällä Prudential Centeristä.
Kuten tuli jo aikaisemmin todettua, niin hieno reissu oli. Jotenkin se on heti rentouttavampaa, kun pääsee vähän kauemmas tutuista kuvioista. Olo oli Bostonin-keikan jälkeen levänneempi kuin joululoman jälkeen. Hyvä seura, hyvä (ja runsas) ruoka ja kaikinnpuolin rennot puitteet tekivät tehtävänsä.
Tää kuva puolestaan on räpsäisty heti hotellin pihalta. Meidän majapaikka oli hyvällä paikalla, joka oli puhtaasti Jyken ja Teijan ansiota. Itse olisi ottanut randomilla jonkun halvan luukun jostain ei-minkään keskeltä. Charlesmark Hotel oli siisti, mutta tyypilliseen jenkkityyliin aamiainen oli niukka. Jotain pientä oli tarjolla, mutta Suomi-mummojen tyyliin söimme lähinnä Suomesta raijattua ruisleipää. Ja jääkaapin puuttuessa, säilöimme eväitä kätevästi jäillä täytettyyn samppanja-ämpäriin.
Kuva ei liity tarinaan mitenkään, mutta möllöttäköön kuitenkin siinä. Kuva on öljyä ja muita liukasteita valmistavan firman logo, joka on koko Bostonin tunnus. Jeps, kaupungin ylpeys on siis kyltti.
Ja nyt kun niitä huonoja puolia alkoi kaivamaan, niin tuleehan niitä lisää mieleen. Nimittäin lämmitys. Jälleen tyypilliseen Jenkkityyliin lämmitys oli hoidettu äänekkään ilmastointilaitteen avulla. Mulla menee yleensä sen metelin kanssa hermot ja hermojen menetyksen lisäksi kipeytyy kurkku. Vedin iltaisin yleensä lämmöt kaakkoon, kunnes lämpömittari näytti jotain 24-25 lukemia. Yksinkertaiset ikkunat ja muut huokoiset rakenteet fuskaili sen verran, että pahimmillaan aamulla mittari näytti 14 astetta. Mahtavaa rakentamista Jenkit. Ja tämä hotelli oli juuri uuteen kuosiin kursittu.
Hotellin henkilökunta oli rennon tuttavallista. Ehkä ajoittain vähän liiankin. Yksi yö huoltomies änkäs avaimilla mun huoneeseen, kun olin jo nukkumassa. Kaveri räppäs valot päälle, säikähti ja yritti sen jälkeen anteeksipyyntöjä sönköttäen konkoilla saranapuolelta mahdollisimman pian ulos. Muita en sitten hotellihuoneeseen onnistunut houkuttelemaan eli ton lähemmäksi en lomaromanssia päässyt.
Hotellin lisäksi tutuksi tulivat lähinnä vaateliikkeet, ravintolat, metro ja Barnes and Noble kirjakauppa. Korttia tuli höylättyä ihan riittävästi ja viimeistään nyt tuli joulun vatsataudin aiheuttama energiavaje kompensoitua. Varsinkin, kun Jyken ja Teijan vaivalla raijaamat tuliaissuklaat tuli tuhottua jo Bostonissa.
Tajusin muuten Jyken ja Teijan ansiosta, että miten kirjakaupassa käyttäydytään; haetaan nippu lehtiä ja kirjoja, ja sen jälkeen suunnataan kahvilaan niitä pläräämään. Tai vaihtoehtoisesti asettaudutaan makuulle lattialle lukemaan, jos kahvi ei kiinnosta. Lähes joka aamu tulikin sitten vietettyä pari tuntia kirjakaupassa. Kerrassaan hieno ajanviettotapa.
Perinteinen Outlet-reissu tuli myös vedettyä ja sitä pohjustettiin riittävän runsaalla aamupalalla. Jykke ja Teija tutustutti mut 50-luvun henkiseen aamiaismestaan, josta ei nälkäisenä poistuttu.
Kulttuurituristia tuli sen verran leikittyä, että kävin FARTsissa eli Fine Museum of Arts -taidemuseossa. Kulttuuritarjonta oli riittävän laajaa, kaikkea Epyktin muumioista aina nykytaiteeseen. Itse keskityin lähinnä noihin muumioihin.
Muumiot on paljon hienompia kuin nykytaiteen käsittämättömät, abstraktit koukerot.
Parit tyypityksetkin olen ehtinyt ottaa. Kävin mm. paikallisessa ulkoilumestassa (Theodore Wirth), josta löytyi 15-20 min edestä pyöräilyyn tarkoitettuja polkuja. Ei paljon, mutta määrä korvasi onneksi laadun. Kurvikasta ja pikkunyppylää sisältävää syheröä. Noi oli siis nimenomaan tarkoitettu vain ja ainoastaan pyöräilyyn, joten ei tarvinnut pelätä, että mutkan takaa tulisi joku urpo vastaan lumikengillä. Tai tietysti tulihan sieltä, mutta vain yksi. Rään niiskuttamisen keskeltä yritin keksiä sille jotain nokkelaa, mutta en saanut aikaiseksi kuin jotain onnetonta mongerrusta. Ja tähän väliin foto nro 2:
No luukutin sitten innosta soikeana noita polkuja ja omasta mielestä vauhti oli kovaa. Tämä vaikutelma vahvistui, kun ajoin heittämällä jonkun kuskin kiinni haastavilla poluilla. Olo oli miehekäs, kunnes huomasin, että kuski oli keski-ikäinen nainen. Ja lenkkarit jalassa.
No, en antanut tämän masentaa, vaan jatkoin ajoa. Kohta huomasin, että saan kiinni 3 kuskia, jotka ovat selvästi uroksia. Yeah, olen kuitenkin kova kuski. Ajoin aikani ja jäin huohottamaan polun päähän. Lopulta ne 3 ohittamaani jätkää ajoi paikalle ja jäivät heittämään läppää. Jätkät kysyi, että montako kierrosta vedin. Sanoin, että kolme. Jätkät sanoi, että samoin. Tosin sanoivat heittäneensä edellisenä vähän enemmän kuin kolme kierrosta. Tajusin lopulta hajusta ja yleisestä habituksesta, että jätkät ajeli kauheessa kanuunassa. Oma esitys ei siis ollut kovin vakuuttava, ohitin poluilla ainoastaan yhden keski-ikäisen aloittelijan ja 3 kanuunakuskia...
