torstai 31. joulukuuta 2009

Ähkyä eli ei...


Jeps, rauhallinen joulu tuli vietettyä. Sattuneesta syystä. Ja turhaan tuli ähkyllä hehkuteltua tuossa aikaisemmin. Ei ähkyä tänä jouluna. Jouluaatto näytti vielä ihan lupaavalta, mutta projekti alkoi tökkimään joulupäivänä. Joululohi tuntui olevan aika valmis, mutta kun tuli väsättyä ruisleipää, niin pakkohan sitä oli edes vähän ahtaa leivän seuralaisena epäilyttävästä hajusta huolimatta. Todella älykästä, eikö?

Iltapäivällä alkoi sitten tapahtua. Ensin luulin, että ruisleipä on vain vähän liian funktionaalinen, mutta iloisen mahtavan närästyksen seuraksi oli kehittymässä myös jotain muuta.
Hetken kuluttua oli sitten kysymys enää lähinnä siitä, että kumpi pää avaa pelin. Yläpää ehti ensin, mutta alakerta seurasi hyvänä kakkosena. Ja kokonaiskisan vei yläpää 6-1. Nopeasti muuten taantuu ihmisen fysiikka, parissa tunnissa juoksu taantuu konttaamiseksi. Mahtavaa, varsinkin kun toipuminen ei sitten ole yhtä nopeaa.

No minkäs teet ja kuulin, että Suomessa pari tuttua vietti joulun samanlaisissa merkeissä. Kiitti jätkät. No, nyt on toivuttu ja näin uudenvuoden aattona toivon, että öisestä ilotulituksesta vastaa vaihteeksi oman suoliston sijasta vaikka Minneapoliksen kaupunki.

Hyvää Uuttavuotta!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua

Heippahei!

Joulu lähestyy vauhdilla ja tänä vuonna se tuntui normaaliakin nopeammin. Meinas ihan yllättää. Jouluvalmistelut olivat viime viikonloppuun mennessä olleet olemattomat, joten oli aika korjata tilanne. Suuntasin lauantaina kuuntelemaan Kauneimpia Joululauluja. Ja kun tarjolla oli ihan suomeksi esitetty tilaisuus, niin sinnepä sitten suuntasin. Tietysti menin pyörällä, joka ei ollut ehkä se viisain valinta. Täällä pyöräteitä ei välttämättä aurata kovin usein ja osaa ei ollenkaan. Piti sitten vetää juhlatamineet päällä pitkin isohkoja teitä. Sohjossa, autojen keskellä, kapeilla renkailla lipsuttelu ei ajoittain ollut ihan sitä hauskinta hommaa. Varsinkaan tulomatkalla, kun oli jo pimeää. Ja juhlavaatteet tietysti mustat...


No tulihan kuntoiltua. Itse tilaisuus oli ihan mielenkiintoinen. Ei ihan perinteinen Joulukonsertti vaan enemmänkin yhteislaulutilaisuus. Ja yhteislaulun osa luikautti englanniksi, osa suomeksi ja iso osa oikeastaan vähän siltä väliltä. Paikoittain hapuilevaa kieltä kompensointiin sitäkin kovemmalla yrityksellä, joten ihan mielenkiintoinen mylvintä laumasta lähti. Meni tilaisuus vähän ihmetellessä ja poistuin paikalta hartain, mutta myös hieman hämmentynein tunnelmin.

Sunnuntaina kävin hakemassa lisää joulufiilistä änkäämällä suomalaisen leffakerhon kokoontumisajoihin, jossa katsottiin Joulutarina -leffa. Leffa oli tullut aikaisemmin nähtyä, mutta ei paljoa haitannut. Ehkä jopa päinvastoin, tuttuus oli tällä kertaa ihan tervetullutta.

Eilen jatkoin jouluvalmisteluita leipomalla pipareita. Tai oikeastaan yritin tehdä niitä jo sunnuntaina, mutta jäi projekti vähän puolitiehen, kun havaitsin, että uunista puuttuu uunipellit. No, saipahan taikina tekeytyä. Äitilyn reseptillä ja työkavereiden pikkupienissä lahjoittamilla läksiäislahjoilla, eli kovin isänmaallisilla piparimuoteilla, homma hoitui aika mallikkaasti. Kiitti äiti ja kaverit. Mietin tänne tullessa, että tullimiehiä voi vähän ihmetyttää, että mitä hittoa mää oikein mukana raijaan. Jätkä tulee asumaan pariksi vuodeksi ja luulis, että on tärkeämpääkin mukaanotettavaa kuin piparimuotteja...



Piparinpaistossa teemana oli, että vauhti korjaa virheet ja määrä korvaa laadun. Oikeastaan olen aika ylpeä tuotoksistani. Osa poroista on niin aidon näköisiä, että niistä voi päätellä paliskunnan ja sen, että onko poro kiimassa vai jossain muussa huumassa. Katsokaa vaikka ite.

Joo, pari hieman tummunutta poroa on eksynyt laumaan, mutta se sopii hyvin tänne monikansalliseen ja -väriseen Minneapolikseen. Ja jätkät ei naura, kokeilkaa tehdä itse parempia. Ainoa ongelma on, että mihin mää nuo kaikki pukkaan. Pitäiskö kokeilla, että mitä naapurit sanois, jos tarjoais niitten lapsille vähän pipareita? Vois olla, että joulu menis poliisin huostassa.

Tänään pitää alkaa vääntämään lisää jouluherkkuja, ainakin kinkku, porkkanalaatikko ja pullat pitää saada väännettyä. Jos homma menee puihin, niin lähikaupasta käyn hakemassa lohtujäätelöä ja suuntaan ravintolaan syömään.

Aisasta toiseen, yleisön pyynnöstä (vaatimuksista) olen tutkaillut naapuruston jouluvalovirityksiä. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman pettynyt. Laimeita virityksiä ovat.


Odotukset olivat paljon suuremmat, kun loka-/marraskuussa näytti lupaavalta. Tuloviikonloppuna oli ensimmäiset valot jo viritetty ja paikallisessa Amerikan Ostarissa näin jotain 40 joulupukkia. Niillä oli siellä joku luokkakokous, koulutustilaisuus tai jotain...



Osahan on oikeastaa ihan nättejä.

Eniten valojen virittelyssä on oikeastaan innostunut kaupunki, mutta mikäs siinä, jos joku noita jaksaa viritellä.

Innokkaimmin kaupunni on viritellyt noita pilvenpiirtäjiä (?), joiden valaisuun on uhrattu muutama watti.


Siinä hätäisimmät, päivittelen kunhan ähkyltäni selviän. Täältä Minneapoliksesta toivotan kaikille läheisille, kavereille, tutuille ja tuntemattomille Hyvää ja Rauhallista Joulua!

perjantai 11. joulukuuta 2009

Freezing in Minneapolis? - Todellakin!

Moikka kaverit!

Jepa jee, tuli tuossa aikaisemmin hehkutettua säitä, mutta voi pojat ompa ne muuttuneet. Ainakin jos lämmöstä tykkää. Viime viikolla pukkas ihan tosissaan talven ja ensimmäistä kertaa meinas meikäläiselläkin jäädä työpävä sään takia väliin. Hitonmoinen myräkkä, tosin täkäläisittäin melko vaatimaton, iski alkuviikosta ja lunta tuli navakan tuulen saattelemana. Normaalisti mulla menee 20 min ajaa pyörällä töihin, mutta nyt meni melkein tunti päästä tänne konttoriin.


Eikä hommaa hirvittävästi helpottanut se, että en ollut tuohon päivään mennessä vaivautunut ostamaan kunnon talvivaatteita. Tuiskussa vedin siis sormikkailla ja farkuilla. Ajolasit oli muuten pakko rikitellä päähän, kun muuten ei nähnyt mitään. Tulin kuitenkin töihin, osa työkavereista ei tullut edes autolla. Tuu horriple veter, kuulemma.


Torstaina oli sitten nätimpi keli, mutta pakkanen paukkui jo -19 lukemiin. Ja juu, celsiuksista puhutaan. Onneksi olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa kunnon talvivermeitä. Lobster -hanskat, hupun ja housut. Niillä pärjäs hyvin, vaikka tuulen kanssa pakkasen purevuus oli jotain... ihan riittävästi kuitenkin.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Luksusta ja sitten ei

Moi,
Hieman taas paivityksia kuulumisiin. Olen tassa kuukauden aikana testaillut eri kuntosaleja, joista ajattelin valikoida itselleni sopivimman. Tai jos rehellisia ollaan, niin olen kaynyt salilla tasan kaksi kertaa, kerran yliopiston salilla ja kerran lahimmalla YMCA:lla. Ja varmaan valikoin noista sen lahimman ja halvimman, ehka siis tuon legendaarisen YMCA:n.


Taytyy kylla todeta ihmeellista taa salitouhu taalla. YMCA:lle ei esim. paassyt suoraan treenaamaan, vaan piti kayda ankyttavan jannun sali-esittely, jossa Jenkkilaisittain painotettiin kaikenmoisia turva-asioita ja sita, etta mita ei saa tehda. Esim. lapsille oli oma hoitonurkkaus, jonne paasi turvatarkastuksen ja suljetun odotustilan kautta. Tai siis ei paassyt, kun aikuisia ei sinne tietysti paastetty. Vasta taman esittelyn jalkeen paasi treenaamaan, mutta ei tosin samana paivana, vaan jonain toisena. Great. No menin sitten toisena paivana, mutta treenaamisen sijasta energiaa kului enemman muiden touhujen kyttaamiseen. Jos Suomessa on salilla porukka vahan hukassa, niin taalla ne vasta urpoja onkin. Tosi edistyneet juoksenteli leuhkasti juoksumatolla takaperin, mutta aloittelijoilla riitti haastetta tavallistenkin laitteiden kanssa. Yksi mies treenasi varmuuden vuoksi laskettelu-tyyppiset suojalasit paassa...

Loysin muuten kaupasta jotain Suomalaista herkkua, nimittain JUUSTALEPIA. Kylla, tama herkku on rantautunut jopa tanne.


Tosin tuo nimen ulkoasu ei herattanyt paljoa luottamusta, mutta nimien vaarinkirjoittaminen nayttaa olevan taalla ihan yleinen tapa. Esim. mun ensimmaisessa pankkikortissa luki Jaako Mursu ja kun pyysin sen korjaamaan sen, sain kortin, jossa luki Jaakko Mursa. Pienet heitot kuuluvat siis asiaan. Maistuiko tuo sitten kotimaiselle juustoleivalle? Ei. Lahinna vain suolalle.

Pettymyksista positiivisempiin kokemuksiin. Nimittain pakko hehkuttaa hieman saita. Paikallisten mielesta nyt on synkkaa ja kurjaa, mutta esim. eilen aamulla 7.30 oli tyomatkalla taman nakoista:

Saat ovat sykimmillaankin paljon aurinkoisempia kuin siella. Repikaa siis siita. Tosin edelleen hieman kaduttaa, etta valitsin Minneapoliksen Kalifornian sijasta. Meikalaisen duunipaikka nayttaa muuten tuolta:

Viihtyisa ja erityisen viihtyisa on tuo ymparisto. Toihin paasis suht katevasti myos junalla...


Mutta Hiawatha light-railwayn sijasta olen tyytynyt hitaaseen Kuopys-junaan...