CRAPS - Ameriikan torkeimmat luukut

Hei Suomen urpot, tanaan ohjelmassa CRAPS eli Ameriikan torkeimmat luukut. Esittelemme miten persaukiset ja muut loiset taalla asuvat. Tassa ensimmaisessa jaksossa esittelemme eraan nimeltamainitsemattoman koyhan apurahatutkijan aneemiset asumisfasiliteetit. Asunto loytyy koyhaliston suosimalta jatemaalta ja tarkempi katuosoite on Karvakuja, kuten tarkkaavaisimmat kuvasta loytavat. Tama luukku on vain valiaikainen, silla viikon kuluttua on luvassa haato...



Ensimmaisena esittelyssa itasiiven porstua ja keittio. Huomatkaa keittion konttori-tv -sarjan inspiroima perin edistyksellinen tyyli.


Ohjelmasarjassa esittelemme myos tarkemmin mita koyhalta jaa loytymatta jaakaapista, joten kurkataampa seuraavaksi sinne...



Roteiinia ja kasviksia... liian terveellista. Taitaa asukki olla vain semi-koyha. Keittiosta siirrymme olohuoneeseen, jossa mina ja kaikki kaverimme vietamme laatuaikaa katsomalla koko seinan peittavaa laatta-TV:ta. Tai siis mina tuijotan yksin tyhjaa seinaa...



Seuraavaksi kurkkaamme sinne missa koyha kyykistyy - kurkistusta pidemmalle ei sattuneesta syysta pysty menemaan...


Seuraavaksi makuuhuoneeseen eli sinne "where the macig happens..."



Todellisuudessa ainoa tapa milla tavalla taalla on tullut hiki pintaa liittyy kylla tuohon nurkassa olevaan kapistukseen...


Kampan coolein kapistus...


On joko tama, tai olohuoneen ilmastointilaite...



Seuraavaksi onkin aika kurkata ulos, jossa mina ja mun hemmot vietamme aikaa grillaten ja chillaten...

Jos ulos vain uskaltaa menna...

Nyt haatoa odottamaan ja lahiaikoina esittelyssa uusi, entistakin karumpi luukku. Siihen asti so long ja up yours!

Jotain vahan hilpeampaa

Ei viikonloppu mennyt ihan kokonaan tyhjassa kampassa synkistellessa, vaan kavin taas fillarilla tsekkailemassa lahimaastoa. Mikas siina, kun saat on edelleen suosii. Aurinkoa on piisannut ja lampotilakin on ollut paivisin noin 10 asteen tietamilla, vaikkakin oisin lampotila on laskenut pakkasen puolelle. Luksusta on siis ajella maantiepyoralla viela tahan aikaan vuodesta ja hyvissa olosuhteissa. Ja paasaantoisesti pyorateilla saa ajaa ihan itsekseen, muita ei paljoa nay.

Suuntasin jalleen Missisippi-joen varteen, kun sen varrella menee hyvat ja selkeat pyora- ja autotiet. Ei paase meikalaisenkaan suunnistustaidoilla eksymaan. Tai ainakaan ihan jatkuvasti. St. Paul tuli siis taas nahtya, kuva talla kertaa pohjoispuolelta (kai).

Ja viimeksi en saadut otettua yhtaan kuvaa jarvista, kun kamera jumitti sen pomppu-testin jalkeen. Josta se siis tykkas hetkellisesti kyttyraa. Taa kuva on yhdelta Lake of Isles lammikoilta, jotka ovat kylla natteja ja samalla suosittuja ulkoilukohteita. Talla kertaa tosin kamerassani oli onnettoman pieni muistikortti, johon mahtuu perati lahes 10 kuvaa, joten mitaan kattavaa kuvakavalkadia ei tallakaan kertaa ole tarjota.

Noin 3,5 tuntia tuli kikkailtua ja sitten oli aika tutustua uuden asuinalueen uber-terveelliseen luomuruokakauppaan (The Wedge). Tosin ei sielta taaskaan tullut sen terveellisempaa ostettua, vaan testattua lahinna mulle uutta B&J makua. Ei ollut pahanmakuista sekaan. Eika turhan kaloritontakaan.

0-piste?

Hieman paivityksia kuulumisiin. Muutin viime viikon perjantaina. Aikaisemmin olen majaillut University Inn –motellissa, joka oli kylla kallis, mutta toisaalta valiaikaisratkaisuna ihan alyttoman kateva, kun huoneesta loytyi tv ja siihen yli 100 kanavaa, mikro, keittio kaikkine hilppeineen ja se oli muutenkin viimeisen paalle kalustettu.

Nyt kun muutin tavalliseen vuokra-asuntoon, niin konkreettisesti tajusin, etta mulla ei ole oikeastaan mitaan. Ei kalusteita, mikrosta, teeveesta tai muusta luksuksesta puhumattakaan. Ei minkaanmoisia ruokailuvalineita, tai edes lakanoita tai pyyhetta. Tai onhan mulla matkalaukku, reppu, tietysti pari uutta pyoraa. Vuokraisannalta sain lisaksi vanhan karvaisen sohvan ja patjan. Patja oli ihan uus ja onneksi myos karvaton. On siis alettava riipimaan puitteet kasaan aika nollasta ja tuntui, etta tasta tama reissu vasta oikeasti alkaa – tahan mennessa olin ollut pitkahkolla ulkomaan kongressireissulla. Ilman kongressia ja toita tosin. No, ei siina auttanut kuin istua alas ja alkaa listaamaan, etta mitka ovat valttamattomimpia hankintoja ensimmaista yota varten.

Tavaratalot on vahan sivummalla ja pyoralla tavaroiden raijaaminen on kovin katevaa, joten sain reppuuni mahdutettua vain pyyhkeen, lakanan, tyynyn ja vahan ruokaa. Niilla ei ensimmaiseksi yoksi saanut kamppaa kovin kotoisaksi. Varsinkaan, kun asunnosta puuttuu verhot ja asunto on ensimmaisessa kerroksessa. Hieman kolkko oli maata tyhjassa kampassa ja tuijotella ikkunasta naapuritaloa ja katuvaloja.

Onneksi tama on kuitenkin vain valiaikaista. Majoitun ensimmaiseen kerrokseen pariksi viikoksi, kunnes 2. tai 3. kerroksesta vapautuu asunto ja muutan sitten sinne. Ja onneksi taalta loytyy halpahuonekalukauppojen aatelistoon kuuluva IKEA, josta voi tilata kaikenmoista katevasti netin kautta. Hyva ruottalaiset! Kolkkous katoa alta aikayksikon, kunhan vain luottokortissa riittaa katetta.

Menin muuten tuonne Target –tavarataloon taalla paljon hehkutettua GreenWay –kevyenliikenteenvaylaa pitkin. Pyoratiet ja muutenkin kevyenliikenteen vaylat ovat Jenkeissa harvinaista herkkua, joten paikalliset ovat ylpeita ekohenkisesta edistyksellisyydestaan. Paatelkaa sitten kuvasta, etta kuinka vihrea ja viihtyista tama hehkutettu vayla sitten on...

Mitteej sita viikonloppuna?

Vahan reilun viikon verran on tullut nyt taalla lusittua ja pikku hiljaa hommat alkaa rullaamaan. Tai ainakin aikaeroon on pikku hiljaa sopeutunut. Jostain luin, etta elimisto mukautuu noin 1 tunnin verran vuorokaudessa ja aika hyvin tuo arvio on pitanyt, ainakin omalla kohdalla, paikkansa. Enaa ei ole zombie iltapaivisin. Tosin enaa ei ole myoskaan virkea aamupaivisin. Eli sopeutumisen saldo taitaa olla plus-miinus-nolla. Tehoton iltapaiva vaihtui tehottomaan aamupaivaan.

Viikonloppu meni pitkalti asuntoa metsastellessa ja pyoran kanssa kikkaillessa. Asunto on edelleen hakusessa ja parin-kolmen kuukauden maantipyorailytauon vuoksi myos ajo. No, tulipahan hiki ja nalka. Ja tuli nahtya osavaltion piakaupunni taas. Eika se edelleenkaan ole mikaan hehkean natti.

Tai no, talla kertaa sielta loytyi myos joku siedettavankin nakoinen rakennus. Varmaan joku kirkko tai jotain.
Pyoralla rapikointi lisaa tunnetusti ruoan kulutusta ja ruokakaupat alkaa tulla pikku hiljaa tutuksi. Ruokakauppoja on taalla kylla joka lahtoon - toiset myy taytta moskaa ja toiset on taas ihan sielta toisesta paasta. Kavin paikallisessa Lundsissa, joka on juuri sielta toisesta paasta. Siella myydaan orgaanisesti tuotettua lahiruokaluomua tai yleensakin kaikkea superterveellista. Hakkaa terveellisyydessa kotopuolen kaupat mennen tullen.

Kovin nakyvasti en uskaltanut kameran kanssa kaupassa leikkia, kun en tiennyt, etta onko kuvaaminen kiellettya vai ankarasti kiellettya. Ja Jenkki-tyyliin siella oli tietysti vartijat. No mitas taalta superrrr-terveellisesta liikkeesta sitten ostin? No Benkkua...

Yleison pyynnosta - Tarmac

No niin, tiedan etta pyorailytuttuja kiinnostaa ylivoimaisesti eniten, etta minkalaisia pyoria olen taalta ostanut, joten paastan heidat tuskastaan. Ensimmainen, toisin tarahtanyt, kuva Tarmacista St. Paulin sillalla:

Ja tiedoksi, tuo on sitten 2010 -malli eika -09, joita ei enaa ollut saatavana. Speksit ylimalkaisesti: Runko on muovia, kiekkoina Ksyrren Elite, voimattomuuden valitys on hoidettu Sramin Red/Forcen avustuksella ja Spessun ratas-kampisetilla.

Kaupasta kannettaessa pyorassa oli kiinni aimo kasa heijastimia ja muita turvallisuus-harpakkeita, joita myyjat eivat saa edes pyynnosta ottaa irti. Antoivat kuitenkin ystavallisesti ruuvimeisselin, jonka avulla sain liikkeessa itse poistaa ne. Jeps, turvallisuus on taalla kova sana.

Sain pyoran kasiini juuri sopivasti viikonlopuksi ja paasin ottamaan tyypitykset ennatyslampimassa saassa. Taalla oli sellaiset kivat 17-18 astetta lamminta. Ei paha. Ja ei paha ollut pyorakaan nain kahden lenkin perusteella. Nannaa oli kylla kieltamatta ajella. Kuva paikallisen 3 minuutin nyppylan laelta, lahelta St. Paulia. Nousun paalla tiputin kameran ja muita kuvia en sitten reissulta saanutkaan, kun kamera veti siita herneet nenuun ja lakkasi toimimasta. Onneksi pienta vakivaltaa kayttaen sain sen jalleen toimimaan.

Haisevien Sidien ja repsottavan Bellin tilalle hommasin tallaiset:

Hipospekseja ja muuta sekalaista

Moi taas,

Kohta on viikko pyorahtanyt ja on ehka pienen yhteenvedon paikka. Mita tana aikana olen saanut aikaan. En suoraan sanottuna paljoakaan. Asunto uupuu edelleen, samoin sosiaaliturvatunnus, jonka seurauksena myos paikallisen puhelinliittyman avaaminen on ollut mahdotonta. Paljon on siis asioita edelleen levallaan.

Toisaalta, jos aikaansaannoksen mitataan rahallisesti, niin ehka olen saanut aikaan paljonkin (tuhoa). Pari pyoraa on tullut ostettua ja olen ollut aistivinani, etta minun pitaisi hieman tarkemmin raportoida naita hankintoja. Malttia pojat, malttia. Tarmac saapuu vasta tanaan, kun se piti tilata Ohiosta tai jostain huitsin nevadasta asti. Siihen asti saatte tyytya tahan. Hyvat naiset ja herrat, Spessun Globe 2009 (?):

Ai etta mita spekseja? No, onhan siina hipo-partseja, esim. toimiva (?) takavaihtaja:

Jeps, ja mahtava, parin kilon painoinen, kampi-setti:

Mutta ehka hienoin osa on Spessun soittokello:

Painosta vain sen verran, etta mitaan Puijoa en viitsis tuolla nylkyttaa. Onneksi taalla ei juuri ole makea. Taalla muuten nyysitaan paljon pyoria, joten ensimmaisen illan pidin tuota huoneessani. Toisena iltana en enaa viitsinyt. Ei sen puoleen, etta en enaa pelkaisi varastamista vaan lahinna sen vuoksi, etta vedin eka reissulla heti kunnon koirankakkaan....


Se siita pyorasta ja aivan toiseen asiaan. Kylla taalla Ameriikassa ilmeisesti kuitenkin harrastetaan kierratysta. Ainakin akkiseltaan voisi paatella, etta tuohon ne kokistolkit ovat paatyneet:

Toi on joku kuuluisa nykytaiteen museo, kuten arvata saattaa. Viikonlopun jalkeen olen toivottavasti taas viisaampi ja tarkoitus on kayda Ben & Jerry's jaatelobaarissa ja paikallisissa ruokakaupoissa hakemassa kuvamateriaalia ruokapuolesta kiinnostuneille. Jos minusta ei vahaan aikaan kuulu, niin ehka se kuvaaminen ei sittenkaan ollut sallittua...

Viikonloppuja!

Tasta se lahtee tai sitten ei

Taalla Minneapoliksessa eli tuhansien kakkujen kaupungissa (?) sita sitten ollaan. Tai oikeastaan olen ollut jo viime perjantaista lahtien. Matkustus tanne kesti sellaiset 24 tuntia ja olo oli perille saavuttua sen mukainen. Eika 8 tunnin aikaero yhtaan asiaa auttanut. Talla hetkella kropan mielesta nyt on keskiyo, joten yrita tassa sitten tehda jotain jarkevaa. Nostan kadet suosiolla pystyyn enka edes yrita. Toiden sijasta raplaillaan vaikka taman blogin kanssa. Jos teksti on sekavaa niin katsokaa vaikka kuvat. Niin, taa Minnapolis on siis toinen naista rumahkoista kaksoiskaupungeista:

Ja toinen, Minnesotan osavaltion paakaupunki on:

Ja ei, kaupungin nimi ei ole Desnoyer Park, Begins, Only tai joku muu vaan St. Paul, joka puolestaan nayttaa kutakuinkin talta:

Tuo St. Paul sijaitsee noin 15 kilsan paassa ja kavin siella tanaan ruinaamassa Jenkkilaista sosiaaliturvatunnusta, jota puolestaan tarvitsisin mm. puhelinliittyman avaukseen. Ajoin sinne pyoralla, nain:

Ja 45 minuutin pyorailyn jalkeen jonotin 2 tuntia paastakseni asioimaan. Odotus oli turhaa, silla mun tutkijavaihtovierailu-status ei ollut aktiivinen. Eipa siina mitaan, piipahdan uudestaan joku toinen paiva. Ai miksi menin St. Pauliin Minneapoliksen sijasta? No kun siella ei tarvitse kuulemma jonottaa niin kauaa... seli-seli- ja vali-vali. Asiaan. Nama rumahkot kyla-veljekset puolestaan sijaitsevat seuraavan ojan rannalla:

Enempaa tarinaa ei tassa vaiheessa irtoa, pitaa livistaa kohta taalta "toista". Taalla saa olla ainakin vahan aikaa rauhassa, kun proffa lahti sinne (Eurooppaan) pariksi viikoksi. Sihteeri tosin varoitteli, etta proffalla on mun varalle kaikkea jannaa.