Ähkyä eli ei...

Jeps, rauhallinen joulu tuli vietettyä. Sattuneesta syystä. Ja turhaan tuli ähkyllä hehkuteltua tuossa aikaisemmin. Ei ähkyä tänä jouluna. Jouluaatto näytti vielä ihan lupaavalta, mutta projekti alkoi tökkimään joulupäivänä. Joululohi tuntui olevan aika valmis, mutta kun tuli väsättyä ruisleipää, niin pakkohan sitä oli edes vähän ahtaa leivän seuralaisena epäilyttävästä hajusta huolimatta. Todella älykästä, eikö?

Iltapäivällä alkoi sitten tapahtua. Ensin luulin, että ruisleipä on vain vähän liian funktionaalinen, mutta iloisen mahtavan närästyksen seuraksi oli kehittymässä myös jotain muuta.
Hetken kuluttua oli sitten kysymys enää lähinnä siitä, että kumpi pää avaa pelin. Yläpää ehti ensin, mutta alakerta seurasi hyvänä kakkosena. Ja kokonaiskisan vei yläpää 6-1. Nopeasti muuten taantuu ihmisen fysiikka, parissa tunnissa juoksu taantuu konttaamiseksi. Mahtavaa, varsinkin kun toipuminen ei sitten ole yhtä nopeaa.

No minkäs teet ja kuulin, että Suomessa pari tuttua vietti joulun samanlaisissa merkeissä. Kiitti jätkät. No, nyt on toivuttu ja näin uudenvuoden aattona toivon, että öisestä ilotulituksesta vastaa vaihteeksi oman suoliston sijasta vaikka Minneapoliksen kaupunki.

Hyvää Uuttavuotta!

Hyvää Joulua

Heippahei!

Joulu lähestyy vauhdilla ja tänä vuonna se tuntui normaaliakin nopeammin. Meinas ihan yllättää. Jouluvalmistelut olivat viime viikonloppuun mennessä olleet olemattomat, joten oli aika korjata tilanne. Suuntasin lauantaina kuuntelemaan Kauneimpia Joululauluja. Ja kun tarjolla oli ihan suomeksi esitetty tilaisuus, niin sinnepä sitten suuntasin. Tietysti menin pyörällä, joka ei ollut ehkä se viisain valinta. Täällä pyöräteitä ei välttämättä aurata kovin usein ja osaa ei ollenkaan. Piti sitten vetää juhlatamineet päällä pitkin isohkoja teitä. Sohjossa, autojen keskellä, kapeilla renkailla lipsuttelu ei ajoittain ollut ihan sitä hauskinta hommaa. Varsinkaan tulomatkalla, kun oli jo pimeää. Ja juhlavaatteet tietysti mustat...


No tulihan kuntoiltua. Itse tilaisuus oli ihan mielenkiintoinen. Ei ihan perinteinen Joulukonsertti vaan enemmänkin yhteislaulutilaisuus. Ja yhteislaulun osa luikautti englanniksi, osa suomeksi ja iso osa oikeastaan vähän siltä väliltä. Paikoittain hapuilevaa kieltä kompensointiin sitäkin kovemmalla yrityksellä, joten ihan mielenkiintoinen mylvintä laumasta lähti. Meni tilaisuus vähän ihmetellessä ja poistuin paikalta hartain, mutta myös hieman hämmentynein tunnelmin.

Sunnuntaina kävin hakemassa lisää joulufiilistä änkäämällä suomalaisen leffakerhon kokoontumisajoihin, jossa katsottiin Joulutarina -leffa. Leffa oli tullut aikaisemmin nähtyä, mutta ei paljoa haitannut. Ehkä jopa päinvastoin, tuttuus oli tällä kertaa ihan tervetullutta.

Eilen jatkoin jouluvalmisteluita leipomalla pipareita. Tai oikeastaan yritin tehdä niitä jo sunnuntaina, mutta jäi projekti vähän puolitiehen, kun havaitsin, että uunista puuttuu uunipellit. No, saipahan taikina tekeytyä. Äitilyn reseptillä ja työkavereiden pikkupienissä lahjoittamilla läksiäislahjoilla, eli kovin isänmaallisilla piparimuoteilla, homma hoitui aika mallikkaasti. Kiitti äiti ja kaverit. Mietin tänne tullessa, että tullimiehiä voi vähän ihmetyttää, että mitä hittoa mää oikein mukana raijaan. Jätkä tulee asumaan pariksi vuodeksi ja luulis, että on tärkeämpääkin mukaanotettavaa kuin piparimuotteja...



Piparinpaistossa teemana oli, että vauhti korjaa virheet ja määrä korvaa laadun. Oikeastaan olen aika ylpeä tuotoksistani. Osa poroista on niin aidon näköisiä, että niistä voi päätellä paliskunnan ja sen, että onko poro kiimassa vai jossain muussa huumassa. Katsokaa vaikka ite.

Joo, pari hieman tummunutta poroa on eksynyt laumaan, mutta se sopii hyvin tänne monikansalliseen ja -väriseen Minneapolikseen. Ja jätkät ei naura, kokeilkaa tehdä itse parempia. Ainoa ongelma on, että mihin mää nuo kaikki pukkaan. Pitäiskö kokeilla, että mitä naapurit sanois, jos tarjoais niitten lapsille vähän pipareita? Vois olla, että joulu menis poliisin huostassa.

Tänään pitää alkaa vääntämään lisää jouluherkkuja, ainakin kinkku, porkkanalaatikko ja pullat pitää saada väännettyä. Jos homma menee puihin, niin lähikaupasta käyn hakemassa lohtujäätelöä ja suuntaan ravintolaan syömään.

Aisasta toiseen, yleisön pyynnöstä (vaatimuksista) olen tutkaillut naapuruston jouluvalovirityksiä. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman pettynyt. Laimeita virityksiä ovat.


Odotukset olivat paljon suuremmat, kun loka-/marraskuussa näytti lupaavalta. Tuloviikonloppuna oli ensimmäiset valot jo viritetty ja paikallisessa Amerikan Ostarissa näin jotain 40 joulupukkia. Niillä oli siellä joku luokkakokous, koulutustilaisuus tai jotain...



Osahan on oikeastaa ihan nättejä.

Eniten valojen virittelyssä on oikeastaan innostunut kaupunki, mutta mikäs siinä, jos joku noita jaksaa viritellä.

Innokkaimmin kaupunni on viritellyt noita pilvenpiirtäjiä (?), joiden valaisuun on uhrattu muutama watti.

Siinä hätäisimmät, päivittelen kunhan ähkyltäni selviän. Täältä Minneapoliksesta toivotan kaikille läheisille, kavereille, tutuille ja tuntemattomille Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Freezing in Minneapolis? - Todellakin!

Moikka kaverit!

Jepa jee, tuli tuossa aikaisemmin hehkutettua säitä, mutta voi pojat ompa ne muuttuneet. Ainakin jos lämmöstä tykkää. Viime viikolla pukkas ihan tosissaan talven ja ensimmäistä kertaa meinas meikäläiselläkin jäädä työpävä sään takia väliin. Hitonmoinen myräkkä, tosin täkäläisittäin melko vaatimaton, iski alkuviikosta ja lunta tuli navakan tuulen saattelemana. Normaalisti mulla menee 20 min ajaa pyörällä töihin, mutta nyt meni melkein tunti päästä tänne konttoriin.


Eikä hommaa hirvittävästi helpottanut se, että en ollut tuohon päivään mennessä vaivautunut ostamaan kunnon talvivaatteita. Tuiskussa vedin siis sormikkailla ja farkuilla. Ajolasit oli muuten pakko rikitellä päähän, kun muuten ei nähnyt mitään. Tulin kuitenkin töihin, osa työkavereista ei tullut edes autolla. Tuu horriple veter, kuulemma.


Torstaina oli sitten nätimpi keli, mutta pakkanen paukkui jo -19 lukemiin. Ja juu, celsiuksista puhutaan. Onneksi olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa kunnon talvivermeitä. Lobster -hanskat, hupun ja housut. Niillä pärjäs hyvin, vaikka tuulen kanssa pakkasen purevuus oli jotain... ihan riittävästi kuitenkin.

Luksusta ja sitten ei

Moi,
Hieman taas paivityksia kuulumisiin. Olen tassa kuukauden aikana testaillut eri kuntosaleja, joista ajattelin valikoida itselleni sopivimman. Tai jos rehellisia ollaan, niin olen kaynyt salilla tasan kaksi kertaa, kerran yliopiston salilla ja kerran lahimmalla YMCA:lla. Ja varmaan valikoin noista sen lahimman ja halvimman, ehka siis tuon legendaarisen YMCA:n.


Taytyy kylla todeta ihmeellista taa salitouhu taalla. YMCA:lle ei esim. paassyt suoraan treenaamaan, vaan piti kayda ankyttavan jannun sali-esittely, jossa Jenkkilaisittain painotettiin kaikenmoisia turva-asioita ja sita, etta mita ei saa tehda. Esim. lapsille oli oma hoitonurkkaus, jonne paasi turvatarkastuksen ja suljetun odotustilan kautta. Tai siis ei paassyt, kun aikuisia ei sinne tietysti paastetty. Vasta taman esittelyn jalkeen paasi treenaamaan, mutta ei tosin samana paivana, vaan jonain toisena. Great. No menin sitten toisena paivana, mutta treenaamisen sijasta energiaa kului enemman muiden touhujen kyttaamiseen. Jos Suomessa on salilla porukka vahan hukassa, niin taalla ne vasta urpoja onkin. Tosi edistyneet juoksenteli leuhkasti juoksumatolla takaperin, mutta aloittelijoilla riitti haastetta tavallistenkin laitteiden kanssa. Yksi mies treenasi varmuuden vuoksi laskettelu-tyyppiset suojalasit paassa...

Loysin muuten kaupasta jotain Suomalaista herkkua, nimittain JUUSTALEPIA. Kylla, tama herkku on rantautunut jopa tanne.


Tosin tuo nimen ulkoasu ei herattanyt paljoa luottamusta, mutta nimien vaarinkirjoittaminen nayttaa olevan taalla ihan yleinen tapa. Esim. mun ensimmaisessa pankkikortissa luki Jaako Mursu ja kun pyysin sen korjaamaan sen, sain kortin, jossa luki Jaakko Mursa. Pienet heitot kuuluvat siis asiaan. Maistuiko tuo sitten kotimaiselle juustoleivalle? Ei. Lahinna vain suolalle.

Pettymyksista positiivisempiin kokemuksiin. Nimittain pakko hehkuttaa hieman saita. Paikallisten mielesta nyt on synkkaa ja kurjaa, mutta esim. eilen aamulla 7.30 oli tyomatkalla taman nakoista:

Saat ovat sykimmillaankin paljon aurinkoisempia kuin siella. Repikaa siis siita. Tosin edelleen hieman kaduttaa, etta valitsin Minneapoliksen Kalifornian sijasta. Meikalaisen duunipaikka nayttaa muuten tuolta:

Viihtyisa ja erityisen viihtyisa on tuo ymparisto. Toihin paasis suht katevasti myos junalla...


Mutta Hiawatha light-railwayn sijasta olen tyytynyt hitaaseen Kuopys-junaan...

CRAPS - Ameriikan torkeimmat luukut

Hei Suomen urpot, tanaan ohjelmassa CRAPS eli Ameriikan torkeimmat luukut. Esittelemme miten persaukiset ja muut loiset taalla asuvat. Tassa ensimmaisessa jaksossa esittelemme eraan nimeltamainitsemattoman koyhan apurahatutkijan aneemiset asumisfasiliteetit. Asunto loytyy koyhaliston suosimalta jatemaalta ja tarkempi katuosoite on Karvakuja, kuten tarkkaavaisimmat kuvasta loytavat. Tama luukku on vain valiaikainen, silla viikon kuluttua on luvassa haato...



Ensimmaisena esittelyssa itasiiven porstua ja keittio. Huomatkaa keittion konttori-tv -sarjan inspiroima perin edistyksellinen tyyli.


Ohjelmasarjassa esittelemme myos tarkemmin mita koyhalta jaa loytymatta jaakaapista, joten kurkataampa seuraavaksi sinne...



Roteiinia ja kasviksia... liian terveellista. Taitaa asukki olla vain semi-koyha. Keittiosta siirrymme olohuoneeseen, jossa mina ja kaikki kaverimme vietamme laatuaikaa katsomalla koko seinan peittavaa laatta-TV:ta. Tai siis mina tuijotan yksin tyhjaa seinaa...



Seuraavaksi kurkkaamme sinne missa koyha kyykistyy - kurkistusta pidemmalle ei sattuneesta syysta pysty menemaan...


Seuraavaksi makuuhuoneeseen eli sinne "where the macig happens..."



Todellisuudessa ainoa tapa milla tavalla taalla on tullut hiki pintaa liittyy kylla tuohon nurkassa olevaan kapistukseen...


Kampan coolein kapistus...


On joko tama, tai olohuoneen ilmastointilaite...



Seuraavaksi onkin aika kurkata ulos, jossa mina ja mun hemmot vietamme aikaa grillaten ja chillaten...

Jos ulos vain uskaltaa menna...

Nyt haatoa odottamaan ja lahiaikoina esittelyssa uusi, entistakin karumpi luukku. Siihen asti so long ja up yours!

Jotain vahan hilpeampaa

Ei viikonloppu mennyt ihan kokonaan tyhjassa kampassa synkistellessa, vaan kavin taas fillarilla tsekkailemassa lahimaastoa. Mikas siina, kun saat on edelleen suosii. Aurinkoa on piisannut ja lampotilakin on ollut paivisin noin 10 asteen tietamilla, vaikkakin oisin lampotila on laskenut pakkasen puolelle. Luksusta on siis ajella maantiepyoralla viela tahan aikaan vuodesta ja hyvissa olosuhteissa. Ja paasaantoisesti pyorateilla saa ajaa ihan itsekseen, muita ei paljoa nay.

Suuntasin jalleen Missisippi-joen varteen, kun sen varrella menee hyvat ja selkeat pyora- ja autotiet. Ei paase meikalaisenkaan suunnistustaidoilla eksymaan. Tai ainakaan ihan jatkuvasti. St. Paul tuli siis taas nahtya, kuva talla kertaa pohjoispuolelta (kai).

Ja viimeksi en saadut otettua yhtaan kuvaa jarvista, kun kamera jumitti sen pomppu-testin jalkeen. Josta se siis tykkas hetkellisesti kyttyraa. Taa kuva on yhdelta Lake of Isles lammikoilta, jotka ovat kylla natteja ja samalla suosittuja ulkoilukohteita. Talla kertaa tosin kamerassani oli onnettoman pieni muistikortti, johon mahtuu perati lahes 10 kuvaa, joten mitaan kattavaa kuvakavalkadia ei tallakaan kertaa ole tarjota.

Noin 3,5 tuntia tuli kikkailtua ja sitten oli aika tutustua uuden asuinalueen uber-terveelliseen luomuruokakauppaan (The Wedge). Tosin ei sielta taaskaan tullut sen terveellisempaa ostettua, vaan testattua lahinna mulle uutta B&J makua. Ei ollut pahanmakuista sekaan. Eika turhan kaloritontakaan.

0-piste?

Hieman paivityksia kuulumisiin. Muutin viime viikon perjantaina. Aikaisemmin olen majaillut University Inn –motellissa, joka oli kylla kallis, mutta toisaalta valiaikaisratkaisuna ihan alyttoman kateva, kun huoneesta loytyi tv ja siihen yli 100 kanavaa, mikro, keittio kaikkine hilppeineen ja se oli muutenkin viimeisen paalle kalustettu.

Nyt kun muutin tavalliseen vuokra-asuntoon, niin konkreettisesti tajusin, etta mulla ei ole oikeastaan mitaan. Ei kalusteita, mikrosta, teeveesta tai muusta luksuksesta puhumattakaan. Ei minkaanmoisia ruokailuvalineita, tai edes lakanoita tai pyyhetta. Tai onhan mulla matkalaukku, reppu, tietysti pari uutta pyoraa. Vuokraisannalta sain lisaksi vanhan karvaisen sohvan ja patjan. Patja oli ihan uus ja onneksi myos karvaton. On siis alettava riipimaan puitteet kasaan aika nollasta ja tuntui, etta tasta tama reissu vasta oikeasti alkaa – tahan mennessa olin ollut pitkahkolla ulkomaan kongressireissulla. Ilman kongressia ja toita tosin. No, ei siina auttanut kuin istua alas ja alkaa listaamaan, etta mitka ovat valttamattomimpia hankintoja ensimmaista yota varten.

Tavaratalot on vahan sivummalla ja pyoralla tavaroiden raijaaminen on kovin katevaa, joten sain reppuuni mahdutettua vain pyyhkeen, lakanan, tyynyn ja vahan ruokaa. Niilla ei ensimmaiseksi yoksi saanut kamppaa kovin kotoisaksi. Varsinkaan, kun asunnosta puuttuu verhot ja asunto on ensimmaisessa kerroksessa. Hieman kolkko oli maata tyhjassa kampassa ja tuijotella ikkunasta naapuritaloa ja katuvaloja.

Onneksi tama on kuitenkin vain valiaikaista. Majoitun ensimmaiseen kerrokseen pariksi viikoksi, kunnes 2. tai 3. kerroksesta vapautuu asunto ja muutan sitten sinne. Ja onneksi taalta loytyy halpahuonekalukauppojen aatelistoon kuuluva IKEA, josta voi tilata kaikenmoista katevasti netin kautta. Hyva ruottalaiset! Kolkkous katoa alta aikayksikon, kunhan vain luottokortissa riittaa katetta.

Menin muuten tuonne Target –tavarataloon taalla paljon hehkutettua GreenWay –kevyenliikenteenvaylaa pitkin. Pyoratiet ja muutenkin kevyenliikenteen vaylat ovat Jenkeissa harvinaista herkkua, joten paikalliset ovat ylpeita ekohenkisesta edistyksellisyydestaan. Paatelkaa sitten kuvasta, etta kuinka vihrea ja viihtyista tama hehkutettu vayla sitten on...

Mitteej sita viikonloppuna?

Vahan reilun viikon verran on tullut nyt taalla lusittua ja pikku hiljaa hommat alkaa rullaamaan. Tai ainakin aikaeroon on pikku hiljaa sopeutunut. Jostain luin, etta elimisto mukautuu noin 1 tunnin verran vuorokaudessa ja aika hyvin tuo arvio on pitanyt, ainakin omalla kohdalla, paikkansa. Enaa ei ole zombie iltapaivisin. Tosin enaa ei ole myoskaan virkea aamupaivisin. Eli sopeutumisen saldo taitaa olla plus-miinus-nolla. Tehoton iltapaiva vaihtui tehottomaan aamupaivaan.

Viikonloppu meni pitkalti asuntoa metsastellessa ja pyoran kanssa kikkaillessa. Asunto on edelleen hakusessa ja parin-kolmen kuukauden maantipyorailytauon vuoksi myos ajo. No, tulipahan hiki ja nalka. Ja tuli nahtya osavaltion piakaupunni taas. Eika se edelleenkaan ole mikaan hehkean natti.

Tai no, talla kertaa sielta loytyi myos joku siedettavankin nakoinen rakennus. Varmaan joku kirkko tai jotain.
Pyoralla rapikointi lisaa tunnetusti ruoan kulutusta ja ruokakaupat alkaa tulla pikku hiljaa tutuksi. Ruokakauppoja on taalla kylla joka lahtoon - toiset myy taytta moskaa ja toiset on taas ihan sielta toisesta paasta. Kavin paikallisessa Lundsissa, joka on juuri sielta toisesta paasta. Siella myydaan orgaanisesti tuotettua lahiruokaluomua tai yleensakin kaikkea superterveellista. Hakkaa terveellisyydessa kotopuolen kaupat mennen tullen.

Kovin nakyvasti en uskaltanut kameran kanssa kaupassa leikkia, kun en tiennyt, etta onko kuvaaminen kiellettya vai ankarasti kiellettya. Ja Jenkki-tyyliin siella oli tietysti vartijat. No mitas taalta superrrr-terveellisesta liikkeesta sitten ostin? No Benkkua...

Yleison pyynnosta - Tarmac

No niin, tiedan etta pyorailytuttuja kiinnostaa ylivoimaisesti eniten, etta minkalaisia pyoria olen taalta ostanut, joten paastan heidat tuskastaan. Ensimmainen, toisin tarahtanyt, kuva Tarmacista St. Paulin sillalla:

Ja tiedoksi, tuo on sitten 2010 -malli eika -09, joita ei enaa ollut saatavana. Speksit ylimalkaisesti: Runko on muovia, kiekkoina Ksyrren Elite, voimattomuuden valitys on hoidettu Sramin Red/Forcen avustuksella ja Spessun ratas-kampisetilla.

Kaupasta kannettaessa pyorassa oli kiinni aimo kasa heijastimia ja muita turvallisuus-harpakkeita, joita myyjat eivat saa edes pyynnosta ottaa irti. Antoivat kuitenkin ystavallisesti ruuvimeisselin, jonka avulla sain liikkeessa itse poistaa ne. Jeps, turvallisuus on taalla kova sana.

Sain pyoran kasiini juuri sopivasti viikonlopuksi ja paasin ottamaan tyypitykset ennatyslampimassa saassa. Taalla oli sellaiset kivat 17-18 astetta lamminta. Ei paha. Ja ei paha ollut pyorakaan nain kahden lenkin perusteella. Nannaa oli kylla kieltamatta ajella. Kuva paikallisen 3 minuutin nyppylan laelta, lahelta St. Paulia. Nousun paalla tiputin kameran ja muita kuvia en sitten reissulta saanutkaan, kun kamera veti siita herneet nenuun ja lakkasi toimimasta. Onneksi pienta vakivaltaa kayttaen sain sen jalleen toimimaan.

Haisevien Sidien ja repsottavan Bellin tilalle hommasin tallaiset:

Hipospekseja ja muuta sekalaista

Moi taas,

Kohta on viikko pyorahtanyt ja on ehka pienen yhteenvedon paikka. Mita tana aikana olen saanut aikaan. En suoraan sanottuna paljoakaan. Asunto uupuu edelleen, samoin sosiaaliturvatunnus, jonka seurauksena myos paikallisen puhelinliittyman avaaminen on ollut mahdotonta. Paljon on siis asioita edelleen levallaan.

Toisaalta, jos aikaansaannoksen mitataan rahallisesti, niin ehka olen saanut aikaan paljonkin (tuhoa). Pari pyoraa on tullut ostettua ja olen ollut aistivinani, etta minun pitaisi hieman tarkemmin raportoida naita hankintoja. Malttia pojat, malttia. Tarmac saapuu vasta tanaan, kun se piti tilata Ohiosta tai jostain huitsin nevadasta asti. Siihen asti saatte tyytya tahan. Hyvat naiset ja herrat, Spessun Globe 2009 (?):

Ai etta mita spekseja? No, onhan siina hipo-partseja, esim. toimiva (?) takavaihtaja:

Jeps, ja mahtava, parin kilon painoinen, kampi-setti:

Mutta ehka hienoin osa on Spessun soittokello:

Painosta vain sen verran, etta mitaan Puijoa en viitsis tuolla nylkyttaa. Onneksi taalla ei juuri ole makea. Taalla muuten nyysitaan paljon pyoria, joten ensimmaisen illan pidin tuota huoneessani. Toisena iltana en enaa viitsinyt. Ei sen puoleen, etta en enaa pelkaisi varastamista vaan lahinna sen vuoksi, etta vedin eka reissulla heti kunnon koirankakkaan....


Se siita pyorasta ja aivan toiseen asiaan. Kylla taalla Ameriikassa ilmeisesti kuitenkin harrastetaan kierratysta. Ainakin akkiseltaan voisi paatella, etta tuohon ne kokistolkit ovat paatyneet:

Toi on joku kuuluisa nykytaiteen museo, kuten arvata saattaa. Viikonlopun jalkeen olen toivottavasti taas viisaampi ja tarkoitus on kayda Ben & Jerry's jaatelobaarissa ja paikallisissa ruokakaupoissa hakemassa kuvamateriaalia ruokapuolesta kiinnostuneille. Jos minusta ei vahaan aikaan kuulu, niin ehka se kuvaaminen ei sittenkaan ollut sallittua...

Viikonloppuja!

Tasta se lahtee tai sitten ei

Taalla Minneapoliksessa eli tuhansien kakkujen kaupungissa (?) sita sitten ollaan. Tai oikeastaan olen ollut jo viime perjantaista lahtien. Matkustus tanne kesti sellaiset 24 tuntia ja olo oli perille saavuttua sen mukainen. Eika 8 tunnin aikaero yhtaan asiaa auttanut. Talla hetkella kropan mielesta nyt on keskiyo, joten yrita tassa sitten tehda jotain jarkevaa. Nostan kadet suosiolla pystyyn enka edes yrita. Toiden sijasta raplaillaan vaikka taman blogin kanssa. Jos teksti on sekavaa niin katsokaa vaikka kuvat. Niin, taa Minnapolis on siis toinen naista rumahkoista kaksoiskaupungeista:

Ja toinen, Minnesotan osavaltion paakaupunki on:

Ja ei, kaupungin nimi ei ole Desnoyer Park, Begins, Only tai joku muu vaan St. Paul, joka puolestaan nayttaa kutakuinkin talta:

Tuo St. Paul sijaitsee noin 15 kilsan paassa ja kavin siella tanaan ruinaamassa Jenkkilaista sosiaaliturvatunnusta, jota puolestaan tarvitsisin mm. puhelinliittyman avaukseen. Ajoin sinne pyoralla, nain:

Ja 45 minuutin pyorailyn jalkeen jonotin 2 tuntia paastakseni asioimaan. Odotus oli turhaa, silla mun tutkijavaihtovierailu-status ei ollut aktiivinen. Eipa siina mitaan, piipahdan uudestaan joku toinen paiva. Ai miksi menin St. Pauliin Minneapoliksen sijasta? No kun siella ei tarvitse kuulemma jonottaa niin kauaa... seli-seli- ja vali-vali. Asiaan. Nama rumahkot kyla-veljekset puolestaan sijaitsevat seuraavan ojan rannalla:

Enempaa tarinaa ei tassa vaiheessa irtoa, pitaa livistaa kohta taalta "toista". Taalla saa olla ainakin vahan aikaa rauhassa, kun proffa lahti sinne (Eurooppaan) pariksi viikoksi. Sihteeri tosin varoitteli, etta proffalla on mun varalle kaikkea jannaa.